Koira kouluttaa omistajaansa jupisten.
Kaunis kiitos kaikille täällä vierailleille. Tämä on nyt loppu. Minun juttuni Mûmakin elämästä on nyt kerrottu. Mûmak jatkaa täällä http://lunnipoika2.vuodatus.net/ Tämä on Mûmakin ihan oma idea. Minä en vastaa sen jutuista, mutta käykää toki lukemassa. Älkää nyt kuitenkaan uskoko kaikkea, mitä se minusta kirjoittaa.
Minä kyllä kirjoitan vain totuuden ja ainoastaan totuuden mitään lisäämättä. Pois voin jättää jotain epäoleellisia.
"Pomo" näki tänään ekat tervapääskynsä ja oli aivan tohkeissaan. Se on kuulemma kesän merkki. Hyvä, jos se tekee "pomon" onnelliseksi. Minä en moisia taivaanrannassa suhahtelevia sukkuloita paljon arvosta. Eikä niitä vielä ole täällä näkynyt suhahtelemassa. Työmatkalla oli "pomo" niitä nähnyt. Täällä blogissa nyt ei näy muutenkaan mitään, kun kuvat ei suostu siirtymään näkyviksi. Mietitään tässä "pomon" kanssa mitä asialle tehdään, vai tehdäänkö. Voi olla, että käy niinkuin tämänpäiväisen kauppareissun. Mentiin hakemaan minulle kevyhäkkiä, kun on tarkoitus lähteä reissuun muutaman viikon päästä. "Pomo" fiksusti ajatteli, että minä tarvitsen jonkin turvan, kun koko ajan muutetaan paikkaa ja kulkuneuvoa. No, ei sitten tullut turvaa, kun ykskaks "pomo" päätti, ettei ostakaan mitään. Voisi kuvitella, että olisi ostanut, sillä kyllä minun häntäni aika tiiviisti pysyi koipien välissä metrossakin. Mutta mitä vielä. Minä lähden siis reissuun ilman mitään turvakotia.
Mutta minähän en siitä mitään aamulla tiennyt. Meillä oli aika rento ja rauhallinen aamu. "Pomo" heräsi aikaisin ennen kelloa ja oli ihmeen pirteä ja etenkin rauhallinen. Se kyllä yrittää opetella olemaan stressaamatta joutavista.
Tämä pahuksen ohjelma ei suostu laittamaan kuvia, joten lyhyeksi tulee jutut. Kuvia tarvitaan aina tarinan kasvattmiseen.
Aamulla toki lenkkeiltiin perusjutut. Ja "pomo" oli töissä kuten kuuluu. Sen jälkeen käytiin kasvimaata katsomassa ja siellähän se oli. Sinne pitäisi joskus ehtiä.
Että tässä päivän jutut ilman kuvia. Jos joskus onnistuu, laitamme kuvat. Jos ei onnistu, niin katsotaan, miten jatkon käy.
Ei onnistu. Me mennään nukkumaan ja jos käy, lisätään kuvia ja juttua aamulla. Jos ei silloinkaan, niin voivoi.
Aamulla nukuttiin vähän pitempään, mutta ei nyt kuitenkaan hirveän pitkään. Kuvia ei sitten otettu ja lenkki hoidettiin pikapikaa. Ruo'an sain eteeni ja jäin sitä syömään, kun "pomo" kipitti töihinsä. Mitäs minä sitten päivällä muuta kuin nukuin. Minulla on nykyisin radio auki päivisin ...jos "pomo" muistaa laittaa sen päälle. Tänään muisti, joten olivin voinut kuunnella radiota. 
No, se kyllä taitaa olla päällä vain sotkemassa pelästyttäviä ääniä. "Pomo'" tuli ihan ajoissa ja tehtiin ok lenkki.
Ilma oli kaunis ja aurinkoinen, mutta välillä tuuli aika rankasti. "Pomo" meni ratsastamaan ja sitten mentiin taas lenkille. Olin aika yllättynyt, kun porraskytävässä istuskeli ihmisiä. Täällä ylimmässä kerroksessa harvoin istuu portailla lauma ihmisiä. "Pomo" ei hämmästynyt, koska samat tyypit olivat olleet siellä silloin, kun hän tuli sisään.
Lenkillä "pomo" keskittyi lähinnä ottamaan kuvia auringosta ja varjoista. Minulle on laitettu hyvin vanha panta takaisin, kun nuo valjaat ja uudet pannat ovat vahingollisia turkilleni. Katsotaan, miten tämän kanssa käy.
Tämä on muistorikas nurmikko. Tällä makasin silloin ekana täällä olo päivänkin. Tulee ihan lapsuus mieleen.
Onni on kuulemma kamera, joka ottaa panoraamakuvia luonnostaan. "Pomo" on sellainen taivaanrannan maalari ja pilvienpiirtäjä, joka tykkää ottaa avaria kuvia. Ja tämä uusi kamera on kuulemma täysillä messissä.
Siinä vähän horisontin kohteet kaatuilee, kun samaan kuvaan halutaan koko taivas. 
Rajausta voisi toki näissä kuvissa vähän käyttää,
mutta "pomo" paheksuu kaikkea käsittelyä ja on muka niin villin luonnon kannalla, että.
Minä luulen, että kyse on vain siitä, ettei "pomo" osaa sitä kuvankäsittelyä. Varmaan opettelee joskus ja rupeaa sitten siitä intoilemaan.
Minusta onni on hyvä tuoksut aamulla
ja illalla.
Onni on myös vanhojen tuttujen tapaaminen
Lilin etenkin.
Onnea on sekin, että saa välillä juoksennella kallioilla vaikka jouduinkin kiinni, kun vähän tuo tottelevaisuus oli tänään hakusessa.
Ja onni on oma koti.
... ai, siis mikä? 
... niin, joo... ...se omaisuus... juu. Se menee kuulemma siihen, että "pomo" meni hammaslääkäriin ja nyt on edessä joku pikkuremontti.
ja kaikki laulaa "ihanaa leijonat, ihanaa!"
Mehän sitä sitten yö valvottiin ja tuijotettiin telkkaria. Sieltä tuli jääkiekkoa kuulemma, lätkää. Hirveä meno ja melske siellä oli, enkä minä ihan ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta ilmeisesti joku iso juttu. Ei meillä yleensä pysytä valveilla loputtomiin. Ja jos ette "pomolle" kerro, niin kyllä minä lepuutin silmiäni kiinni suurimman osan aikaa. Välillä se kiljunta ja kailotus vain kasvoi niin suureksi, että oli pakko vilkaista. Ja sitä on sitten kuultu pitkin päivää, sitä kiljuntaa. Ja eikös vain telkkaria katsottu silloinkin, kun leijonat tulivat kotimaahan. Kentällä Mikko Koivu sanoi, että tästä saavat kaikki suomalaiset olla ylpeitä.
Nostetaan siis päätä pystyyn vaan kaikki.
Nyt ei kannata piiloutua pensaaseen
vaan avata suu ja kajauttaa "me ollaan sankareita kaikki".
Ja kyllähän tässä uljas olo tuleekin, kun katsoo tuota riemua.
Parvekkeella kävin välillä katsomassa, kun päiväinen sade muuttui auringonpaisteeksi kultajuhlien kunniaksi.
Tummien pilvien takaa aurinko kömpi esille ennen laskemistaan
värjäsi taivaanrannan kultaoranssiksi ja
piirsi sateenkaaren toiselle puolen.
Kaikki näytti kauniilta ja rauhalliselta
mutta yhtäkkiä puhkesi sota ja jyske. Ilotulitteita ammuttiin kauppatorin rannassa, mutta pahinta oli, että joku naapurikin oli säästänyt muutaman ison paukun juuri tätä hetkeä varten. Minua vietiin. Vapisin ja valitin, mutta "pomo" vähät välitti. Se luulee, että välinpitämättömyys on oikea tapa saada minut rauhoittumaan. Omituinen käsitys, mistä lie sen saanut.
Pitää kuulemma vielä kertoa, että aamun vesisateessa Enni kävi "pomon" töissä hetken aikaa
leikkimässä lahjanaruilla
ja kellimässä lattialla. Minäkin osaan tuon kellimisen. Harrastan sitä nytkin, kun on se ilotulituskauhu väistynyt.
Poika on kotona!
Aikaisella aamulenkillä tapasin Lilin. Yöllä oli satanut ja kyllä me "pomon" kanssa toivottiin päiväksikin sadetta. Mutta mitä vielä, ilma vain kirkastui, joten matkaan oli lähdettävä.
Koirapuiston ohi tuttuun metsikköön suunnattiin. Siellä sain vapaana olla ja näytti jo kivalta tuleva päivä. Muutosta oli kuitenkin luvassa ja töitä tiedossa.
Se oli taas mätsäripäivä.
Onneksi siinä odotellessa jäi aikaa rentoutua ja myös
tutustua japanilaiseen puutarhaan, joka oli aika kiva, keskellä tällainen kivijoki.
Ja olihan siellä paljon muitakin koiria, joiden liikkeitä piti tarkkailla.
Meillä oli myös kannustusjoukot,
jotka tosin keskittyivät välillä muuhun puuhasteluun
eli mäenlaskuun
uudestaan ja uudestaan.
Oli ne kannustusjoukot kyllä kannustamassa, kun kehässä olin. Ja sanoivat, että hienosti meni. Tuomarikin tällä kertaa oli sitä mieltä, että "liikkuu reippaasti, mutta tarvitsee vielä pöytäkokemusta". Päätin että tuo "liikkuu reippaasti" on hyvä lausunto. Pöydällä vähän hermostuin, kun tällä tuomarilla oli erilainen ote kuin eilen. "Pomo" sanoi, että hyvä se on tottua, etteivät kaikki tuomarit jaksa niin varovasti silitellä. Mutta olin minä omasta mielestäni ihan hyvin siinä pöydälläkin.
Me sitten saatiin sininen nauha, eikä siinä ryhmässä mitenkään sijoituttu. Sijoituksilla ei ole väliä, mutta oli tämä muuten aika rasittava viikonloppu. "Pomo" lupasi nyt vähän taukoa näihin näyttelyjuttuihin. Se on hyvä. Ja kyllä se "pomokin" selvästi kaipaa taukoa. Me ei oikein olla näyttelyhenkisiä. 
Ai niin. Tänään taas löytyi yksi punkki kävelemässä etujalkaani pitkin. Pitää muistaa kuun vaihteessa uusi satsi estoa.
Aamupäivällä käveltiinkin ihan uuteen suuntaan. Ei hirveän mukava kävelyreitti autotien vieressä, mutta mukavaahan se on päästä uusille kulmille. Tosin, kun tultiin perille, huomasin, että onhan täällä oltu.
Ensimmäisenä keväänäni tulin melkein ensi töikseni tänne kirsikankukkia katselemaan. Ei ne kovinkummoisilta näyttäneet silloinkaan nuo kirsikkapuut kukkineen, eivätkä kyllä nytkään. Mutta kesän toisen punkin "pomo" nappasi nesästäni ja litsasi tämän kyltin päälle.
Minullahan on punkkilääkitys, joten punkit eivät tartu minuun. Mutta eihän se estä niitä kävelemästä kuonollani. "Pomo" sanoi, etten minä saisi kantaa niitä sisälle, koska hänellä ei ole estolääkitystä, eikä hän kuulemma haluaisi omaa punkkia. Mutta minkäs minä teen, jos vapaamatkustajia tulee. Se on "pomon" tehtävä napsia ne pois.
Kiivettiin vesitornia kohti kauniiden kukkaketojen ohi. Orvokit taas täysillä kukkivat.
Roihuvuoren vesitorni kyljessä on kaunis maalaus, mutta meidän päämäärämme ei ollutkaan vesitorni
vaan kenttä siinä alapuolella.
Olin menossa mätsäriin kokeilemaan koulutusoppeja käytännössä. Tuuli oli aivan kamala, mutta onneksi väkeä ei ollut ihan kohtuuttomasti, joten hirveän pitkään ei jouduttu olemaan. Ensin mentiin pareittain ja minä kuljin ihan nätisti vierellä. Tuomari tosin sanoi, että minun pitäisi liikkua luontevammin, mistä olin aika ihmeissäni, kun omasta ja "pomonkin" mielestä menin ihan hienosti. "Pomo" sitten lohduttikin minua kuiskaten, että onkohan se tuomari ikinä edes nähnyt lunnikoiran liikkuvan. Meillä, kun on aika persoonallinen tapa heitellä jalkoja. Pöydälläkin olin hienosti. En vapissut enkä pelännyt ja annoin hampaat katsoa. Parini sen sijaan ei mitenkään pysynyt pöydällä vaikka käveli ilmeisesti luontevammin. Minä sain sitten punaisen nauhan ja kaveri sinisen. Sitten odoteltiin ja odoteltiin, koska lopuksi kaikki siniset meni yhdessä ja sitten punaiset.
Siinä loppukisassa en enää päässyt palkintosijoille, mutta kuuden parhaan joukkoon kuitenkin. Minulla on tällainen hieno kisaremmi, jonka Nina minulle postitti. Kokeilin sitä nyt eka kertaa ja hyvinhän se pelitti. Väliajat oli flexissä, koska tämän kanssa ei paljon ryntäillä.
Tämä on ollut aika tapahtumarikas päivä. Iltapäivällä "pomo" istuskeli koneella, kun ulos katsoessaan näki pilviä ja meni parvekkeelle katsomaan, sataako. Otti tietenkin kameran mukaan kuten aina ja kaikkialle. Minä menin perässä. Ei siellä pilviä ollut vaan savua. Yksi naapuritalo paloi.
Vähän kurkistin sitä savua, mutta poistuin sitten sisälle, sillä palo piti hirveää meteliä. Paukkui ja jyskyi. Siellä pitkän talon katto ja ullakko roihusivat, joten tulihan siitä ääntä. "Pomo" jäi ottamaan kuvia, mutta minä seurasin tilannetta vain sisältä avoimen oven läpi. En tykkää noista äänistä. "Pomo" kertoi asuneensa juuri siinä palon kohdalla parisenkymmentä vuotta sitten.
Iltalenkillä mentiin palaneen talon naapuritalon ohi ja melkoinen hässäkkähän siellä oli.
Kylmä oli aamu, kun lenkille mentiin. "Pomo" oikein hätkähti, miten kylmää voikaan olla. Mutta oli sitten kuitenkin kiitollinen meidän aamulenkistä, kun osasi pukeutua töihin. Oli kuulemma liikkeellä jonkin verran helleasuista jengiäkin. Niillä ei varmaan ollut sitten koiraa. Minusta ei kyllä erityisemmän kylmää ollut. Kaunis aaamu ja hyvin tarkeni turkki päällä. 
Ja kivan viileää ruohoa yön jäljiltä oli tarjolla. Söin sitä reippaasti.
Päivällä tuuli puhalteli ihan kiitettävän lujaa. Peltikatto rämisi ja nurkissa ulvoi. "Pomo" oli töissä ollut huolestunut, että miten minä pärjään. Ei minulla mitään hätää ollut. Kyllä minä tiedän, ettei tuuli pääse sisälle pahojaan tekemään ja siksi valittaa nurkissa. Sitäpaitsi Henu kävi käyttämässä minua pissalla, kun "pomo" meni töistä uimaan. Kun "pomo" sitten vihdoin kotiutui, mentiin iltalenkille.
Ja eikös vain "pomo" taas häslännyt jostain luonnon ihmeestä. Nyt se oli nuo pajut ja haavat, jotka ovat saaneet ruskeanvihreät lehdet. Minä en oikein ymmärrä tuota keuhkoamista. Joka vuosihan ne samat jutut toistuu ja tuo "pomo" on elänyt jo melkoisen useita vuosikymmeniä, joten luulisi tottuneen. Mutta mitä vielä. Siinä sitä sitten poseerattiin. Ja poseerattiin muutenkin.
auringossa
ja varjossa. Koska Mûmak näyttää kuvassa ihan eriväriseltä sen mukaan miten aurinko paistaa. No, en olis uskonut.
Tässä taas kuvataan sitä, miten hienosti osaan tassuni asettaa. No, just joo. Minähän olen syntynyt liikkumaan liukkailla kallioilla ja epätasaisessa maastossa. Olisi kyllä aika outoa, jos en osaisi pysyä pystyssä jonkin kerrostalon pihassa, jossa kaikenmaailman mummotkin liikkuu. Juu, "pomo" saa ihan vapaasti ottaa itseensä.
Hei, katsokaa! Käännöksetkin onnistuu! 
Huomiseen! Pitkää huomenna peukkuja.
