Paljon olisi tehtävää, mutta onneksi paljosta voi laistaa, kuten vaikka imuroinnista, mikä näkyy loistavasti noissa koirakuvissa. Karvoja kasoittain ja roskaa jos jonkinlaista. Mutta todennäköisesti jätän kaiken siivoamiseen viittaavan ensi viikkoon. Niin pitkään, kun kaksi koiraa tekee parhaansa sotkeakseen paikkoja, ei kannata edes yrittää mitään. Koirat yrittää minunkin puolesta. Tänään se oli juuri se yksi ja sama puruluunpätkä, jonka kumpikin halusi. Niitä puruluita on täällä vaikka kuinka, ihan samanlaisiakin. Mutta kun se on vain aina se sama.

Mitä, onko tuolla Jawalla jotain kaluttavaa.

Sehän näyttää epäilyttävästi ihan minun puruluulta.

Jos tekisin äkkihyökkäyksen, niin saisinkohan luun napatuksi.

Ei, pahus! Se meinaa vaihtaa luun kaluamisen minun alaleuan murskaamiseen.

Onneksi onnistuin kiepsahtamaan pois leuoista ennenkuin pahempaa sattui. Mutta nyt on kyllä kohta silmä vaarassa.

Tuo punasilmäinen paholainen kyllä näyttää tosi uhkaavalta, mutta minä pärjään kyllä.

Ja nyt se sitten yrittää purra kaulani poikki.

Juu, juu, antaudun. Ei tartte tappaa.

Ja kaikki tämä meteli yhden ikivanhan järsityn puruluun takia.

En minä taida jaksaa enää riehua.

Väsyivät molemmat.