Lupasinko minä eilen, että vien Mûmakin koirapuistoon. Taisin luvata. En sitten kuitenkaan vienyt. Töissä olin aika pitkään ja sitten kun kotiuduin, päätin lähteä kitkemään. Sateet ovat estäneet peltotyöt ja tänään kirkastui iltapäivällä. Tosin kummallisen näköisiä pilviä kerääntyi taivaanrantaan.

Päätin kuitenkin lähetä, sillä tulossa on kiireinen viikonloppu, jolloin en varmaan mihinkään mullan muokkaamiseen ehdi. Mûmak lähti ihan innoissaan, mutta sillehän riittä, kun vain ulos pääsee. Melkein välittömästi palstalle tultuamme piti lapsen saada syödä eväät.

Mitäs siinä tuijotat? Ei sitä jaksa raskasta ruumiillista työtä tehdä, ellei ensin syö kunnolla.

No nyt jaksaa. Otetaan käpälät käyttöön ja ruvetaan töihin. Tähänkö se monttu olisi tarkoitus tehdä?

Kuopan pohjalla on selvästi jotain, joka vielä pitäisi yrittää repiä pois. Olisko niitä kukan juuria, joista paljon puhutaan?

Mitenkähän syvälle tätä nyt on oikein kaivettava ennen kuin se on hyvä?

Tänne sankkoonko sinä kaiken mielenkiintoisen piilotat. Minä otan tästä tuon isoimman möykyn ja peitän sen tuohon valmiiseen kuoppaan. Rikkaruoho, rikkaruoho, mitä väliä sillä on, mikä se on. Parempaan piiloon se on saatava ennenkuin joku näkee. Tuo sankko ei todellakaan ole hyvä.

Kun ette Mûmakille kerro, niin voin paljastaa, että se kuopan kaivaminen oli hieno juttu. Yritän tuhota noita liikaa tilaa vallanneita kasveja, joilla on läpitunkematon juurimatto. Lapio ei tahdo mennä sen läpi, mutta lunnikoiran varpaat tehoaa. Sen sijaan tuo kitkettyjen juurakoiden jemmailu kukkapenkkeihin ei ole niin hyvä juttu.

Mitä ihmettä tämä höpötys rikkaruohoista ja piilotteluista oikein on? Minä en ainakaan ole mitään tehnyt.

Joku lentokone tuolla menee. Sitä vain katselen. Eikä ole kuononi yhtään multainen

Illalla sitten pitkästä aikaa käytiin auringonlaskua kuvaamassa. Oli vaihteeksi sen verran kaunis.

Nyt Mûmak nukkuu sängyllä ja näkee jotain unta. Suu liikkuu. Välillä selvästi puree jotain, mutta sitten on muunkinlaisia suunliikkeitä. Ehkä se puhuu. Voihan se unissa osata puhua. Silmätkin raottuivat ja liikkuvat kiivaasti. Tassut pysyvät kuitenkin paikallaan, joten kyse on vain rauhallisesta keskustelusta, ei mistään takaa-ajosta.