Nyt olen ylpeä Mûmakista! Kukaan koira ei ole niin reippaasti selvinnyt ensimmäisestä keskusta  vierailustaan kuin Mûmak. Metrossa matkusti hyvin tyynesti. Tosin tarjosin yhden makupalan siinä matkan puolivälissä.

Kaisaniemen asemalla oli kuin suurkaupunkilainen konsanaan.

Tämä on lavastettu kuva .  Kuvauksen ajaksi jouduin nostamaan Mûmakin penkille, koska muuten ei  pysynyt paikallaan tarpeeksi pitkään. Oli niin paljon kaikenlaista nähtävää.

Kadulla kulkeminenkin onnistui yli odotusten. Tietenkin välillä piti istuutua ihmettelemään, omituiset jutut vähän pelottivat ja  äkilliset äänet hätkähdyttivät. Mutta esim. tuulen lennättämistä muovikasseista vain ensimmäinen oli pelottava. Kun siihen oli tutustuttu, Mûmak hädintuskin viitsi vilkaista muita. Tiedoksi vain kaikille: Helsingin keskustassa on paljon tyhjiä muovipusseja liikkeellä.

Koirat olisivat olleet erittäin mukavia ja ihmisetkin enimmäkseen ainakin mielenkiintoisia. Yksi jo vannoi, että hänen seuraava koiransa on ehdottomasti lunnikoira. Vähän minä makupaloilla tätä kaupunkielämää voitelin, mutta silti Mûmak osoittautui oivaksi oppilaaksi. Tässä muutamia todisteita. Ensin kuva Suomen Pankin edustalta taustana Suurkirkko

ja sitten vielä Porthanian edustan istutusten rikkaruohoviidakosta

...jonkun pitäisi ehkä kitkeä täällä... 

Takaisku tähän ihanaan päivään tuli, kun läksin iltapäivällä vielä ostoksille ja jätin Mûmakin yksin. Virheliike, koska Mûmak oli ehtinyt nukkua kolme tuntia kaupunkireissun jälkeen ja oli virkeimmillään, kun läksin. Kun palasin kaupasta, Mûmak huusi, uikutti, kiljui ja haukkui niin paljon kuin pikkukoira vain voi. Jouduin pitkään odottelemaan porraskäytävässä ennen kuin oli sen verran hiljaa, että voin tulla sisälle. Kiljuvan koiran luohan ei voi palata, ettei se ala kuvitella, että kiljumalla saa jonkun tulemaan. Ikävä juttu, kun tähän asti nuo poistumiset ovat menneet ihan hyvin. Täytyy tulevaisuudessa taas harjoitella umpiuupuneella pennulla tuota poissaoloa ja toivoa, että menee hyvin.

Illalla oli vielä tupa täynnä vieraita ja Mûmak riehaantui kaikesta huomiosta ravaamaan heikkopäisenä ympäriinsä. Hyvin uskalsi mennä ihmisten luo ja leikkiä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.