Tänään on kaunis päivä ja ajattelin, että ollaan paljon ulkona. Eilen enimmäkseen satoi kaatamalla, joten kovin pitkään ei ulkona viihdytty. Bussikeikka hoidettiin kaatosateessa niin, että mentiin pari pysäkinväliä yhdellä bussilla ja tultiin toisella takaisin lähtöpaikkaan. Muuten vain pikapissalenkkejä tehtiin.

Tänään sitten piti olla toisin, mutta kaikki meni pieleen heti lähtiessä. Joku talon koirista haukkui rähinähaukkua, joka avoimista ikkunoista kaikui pihalle. Mûmak siitä pelästyi niin, että suunnilleen koko matkan ajan vain vapisi ja kun takaisin kotiinpäin tultiin, ryntäsi talon ovea kohti sen minkä tassuistaan pääsi. Kotinsa on siis oppinut hyvin tietämään.Hymy Hissikin on nykyisin ok, koska se tavallaan kuuluu kotiin. Ja itseasiassa busseilukin meni tänään aika mukavasti. Ainoa harmi oli tuo pelottava koira, jota ei siis edes nähty.

Tuo koirien haukkuäänien tunnistaminen toimii näköjään heti pennusta lähtien. Rähinähaukku saa pennun pelästymään vaikka kuuluisi kuinka kaukaa. Sen sijaan leikkihaukun kuullessaan Mûmak haluaisi mennä katsomaan, mitä tapahtuu. Minä en noista äänistä välttämättä pystyisi sanomaan, mistä on kyse.

Mûmak arastelee vielä monia asioita. Varikset, harakat ja räkättirastaat ovat vähän pelottavia, kun pitävät kovaa ääntä. Vieraat ihmiset kotona ovat pelottavia ja useimmat vieraat myös ulkona. Jotkut taas ovat aika kivoja. Isot autotkin ovat arveluttavia. Sisällä kyllä kaikki alkaa olla vain mielenkiintoista ja hampaita on koetettava joka paikkaan. Olen alkanut joka välissä tarjota purtavaksi porkkanaa, kun olen kuullut väitteitä, että porkkana päivässä pitää hammaskiven kurissa.

1243155860_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Porkkana ei ole yleensä aikuisten koirien lempiruokaa, joten ajattelin yrittää tällaista ovelaa totuttamiskonstia. Katsotaan, toimiiko. Nythän Mûmak on valmis jyrsimään ihan mitä vain.Nauru

Eilen jo vähän huolestuin, kun Mûmak vain nukkuu ja nukkuu.

1243155794_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajattelin, että onkohan se jotenkin sairas. Aina se kuitenkin alkoi saman villiämisen ja juoksemisen, kun heräsi. On melkoisen on-off-tyyppiä.

Ruokakin maistuu enimmäkseen tosi hyvin. Välillä on kyllä sellaisia ruokailukertoja, että vain muutama nappula menee alas. Mutta sitten taas seuraavalla kerralla on jo kunnon nälkä.

Eilen leikkasin kynnetkin. Muuten meni ihan mukavasti, mutta viimeisen tassun kohdalla alkoi Mûmakin kärsivällisyys katkeilla. Halusi pureskella kynsisaksia. Mutta kaikki kynnet on nyt leikattu. Onneksi ovat niin vaaleat ja läpinäkyvät ainakin toistaiseksi, ettei tarvinnut arvailla, mistä kohti voisi leikata.