Meidän kultapoika Jawa muutti väliaikaisesti tänne asumaan. Jawan omassa kodissa ei lämpötila enää laske alle 30 asteen. Turkki päällä sellainen voi tuntua ahdistavalta. Ja etenkin se ahdistaa Jawan omistajaa, joka pelkää koiran kärsivän liikaa. Meillä on noihin asteisiin verrattuna ihan inhimillistä ainakin öisin.

Fiksut pojat asettuivat molemmat keittiöön, jossa tuuli parhaiten puhatlaa ja viilentää. Jawa ei patjoista piittaa. Paljas lattia on parempi. Mûmak taas tunnistaa oman patjansa aina.

Mutta eihän ne koko aikaa malttaneet tuolla nukkua. Minua pitää seurata ja toisiaan vahtia. On todella mukavaa, kun pojat tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Jawahan on kiltti. Ei rähjää ellei anneta aihetta. Ei koskaan aloita. Mutta ei kyllä myöskään kuuntele, jos joku uhoaa. Mûmakilta puuttuu totaalisesti kaikki äijäelkeet. Se on valmis tykkäämään jokaisesta koirasta. Ja Jawa on tietenkin sen suuri idoli. Meinasivat ruveta oikien kunnolla peuhaamaankin tuossa välillä, mutta sanoin, että näillä helteillä kannattaa ottaa vähän rauhallisemmin.

Hassuja eroja koirissa myös on. Jawa heiluttaa häntäänsä aina, jos sitä katsoo silmiin, jos siihen vähänkin koskee, jos sille puhuu. Todella kuvaavaa sen luonteelle on lonkkakuvauksen aikaiset tapahtumat. Kun Jawa oli nukutettu kuvausta varten ja sen lonkkia revittiin irralleen, sen häntä alkoi heilua. Jawalla on vahva itseluottamus. Sen ei tarvitse esittää olevansa kova jätkä. Se vain on.

Mûmak taas on vähän arka ja epävarma. Se on hyvin mustasukkainen. Jos vähänkin huomioin Jawaa, ei kestä sekuntiakaan, kun Mûmakin nenä on välissä. Mutta on Mûmakillakin itsevarmuutta. Se on varma, että jokainen koira kyllä pitää hänestä, kunhan vain pääsee paremmin tutustumaan. Ja vaikka Mûmak on joskus arka tai syrjäänvetäytyvä, se ei ole yhtään agressiivinen. Mukavaa, kun on kaksi kilttiä koiraa. Minä voin olla äkäinen molempien puolesta.

Jawa ihmetteli, miten suuri kita Mûmakilla oikein on.

Lunnikoirilla pitää olla venyvät leuat, että lunninmunat mahtuvat suuhun rikkoutumatta. Tennispallo on pikku juttu.

Mûmak kertoi matontamppaajapirusta, joka toisinaan näkyy tuolla. Jawa olisi halunnut nähdä moisen, mutta eihän sitä siellä tänään ollut.

Sitten pojat vähän kuuntelivat, mitä naapuruston pelissä tapahtuu ja pärjääkö talon koirat ihmisten kanssa.

Hyvä, että Jawa vähän treenaa meillä olemista. Ei siihen enää pitkään ole, kun asuu meillä useamman viikon. Ja turhaan Mûmak huolehtii. Jawa ei todellakaan halua hikoilla yötään sängyssä minun vieressä.