Nimittäin pakkasessa jonottamassa Picasso näyttelyyn. Reilun puoli tuntia siellä kärvistelin, mutta kyllä se kannatti. Sieltä sai virtaa ja voimaa. Siis näyttelystä. Jonottaessa nyt lähinnä paleli.

Mutta ennen jonotusta oli aamu. Nukuttiin melkein yhdeksään, mutta sitten olikin Mûmakilla kunnon pissahätä, kun ulos päästiin. Ja kyllä se ihmetteli, kun melkein heti käännyttiin takaisin kotiin. Kamera näes ei ollut mukana ja oli niin kaunis aurinkoinen aamu, että piti saada kuvia.

Kylmähän siellä oli. Kotimittari täällä yläilmoissa vuotavan ikkunan pielessä näytti - 17 celciusta, joten mitenkähän kylmä oikeasti oli. Kameralta paloi käämit. Se ei jaksanut enää. Laski kiltisti kuvia vähän yli 3000 kappaleen, mutta kyllästyi. Ilmeisesti luulee, että minä tavoittelen jotain tiettyä lukua ennen kuin jätän sen rauhaan. Joten pamautti kerralla 4200 lisää laskuriinsa. Nyt mennään siis reilusti yli 7000. Kameraparka!

Kotiin kun päästiin oli vielä pakko ottaa parvekkeelta kuvia.

Ja pakko laittaa yksi kuva toissapäivältäkin, kun se vain on niin kaunis.

Mitään järkevää en ole saanut aikaan. Se Ifolor! Mûmak reppana on aina niin innoissaan, kun olen kotona. Tässä kohta alkaa paatunutkin koiranomistaja saada omantunnonpistoksia kaikista omista menoistaan. Mûmak raukka joutuu oman kuvansa kanssa seurustelemaan.

Yritin kyllä kertoa, että huomenna tapaa kamun.