Nyt se Nemo (http://hassutassu.weebly.com/index.html) sitten löytyi ihan kuviin asti. Löytyihän se viimeksikin, mutta mitään kunnon kuvia ei tullut, kun se pahuksen sade silloin häiritsi. Nyt otin sitten kuvia ihan reilusti.

Koko reissun aikana otin kuvia noin 150 kappaletta. Tämä ihan vain huomatuksena niille, jotka ihmettelevät, miten niin pienellä kameralla saa joskus niin hyviä kuvia. Kyllä se sokeakin kana jyvän löytää joskus.  Suurin osa toki meni suoraan delete nappulan käsittelyyn.

Oltiin siis tänään taas Mûmakin kanssa Tuomarilassa muita lunnikoiria moikkaamassa. Vaikea oli lähteä, kun siihen reissuun tuhraantuu suunnilleen koko päivä. Nytkin reilusti ennen yhtätoista lähdettiin ja vasta pitkälti neljän jälkeen oltiin takaisin, vaikka metsässä aikaa kului vain parisen tuntia. Mutta kyllähän se kannatti. Mûmak on taas niin uupunut, että vetää vain unta palloon. Tänään junamatkat olivat jotenkin vaikeita. Mûmak melkein rupesi jo valittamaan ja vapisemaan. Ikkuna oli tullessa auki ja meteli, joka kuului ulkoa, oli täynnä kovia ääniä. Ja ahdastahan siellä oli, joten ihan sykkyrässä jouduttiin istumaan. Ja kuuma kuin mikä, kun Mûmak matkustaa minun sylissä. Mutta ei siinä sen kummempaa. Ehkä täytyy tässä lähitulevaisuudessa tehdä jotain pieniä junakeikkoja varmuuden vuoksi, ettei nyt vain rupea mitään matkustuskammoa syntymään. Mûmak kyllä selvästi rentoutui, kun metrossa oltiin. Se on kuitenkin jokapäiväisempi juttu.

Nemon ja Mûmakin lisäksi mukana oli kaksi Pian (http://freewebs.com/lunnikoirat/etusivu.htm) lunnikoiraa ihanan itsenäinen narttu Nasu ja hyvin miehekäs Ticko, jota Mûmak syvästi kunnioitti ja yksi salukinuorukainen.

Mûmak osoitti koko ajan selkeästi olevansa vielä ihan pentu vain. Ei mitään uhitteluja. Väisti kiltisti kaikkia ja antoi jopa viedä kepit suustaan. Salukinuorukaisen kanssa kyllä juoksi välillä hyvinkin villisti ja yritti vähän Nemonkin kanssa leikkiä, mutta aika paljon omillaan vaelteli. Emäntäänsä tullut erakkoluonne.  Paljon Mûmak käytti taas aikaa roskiensiivoamiseen.

Mutta kun makupaloja oli jossain tarjolla, ei yhtään ujostellut kertoa, että kyllä hänellekin maistuisi.

Tosi kauniit maisemat siellä on. Ihanteelliset ulkoilumaastot. Kumpuileva maisema on aina ollut mieleeni ja kalliot etenkin.

Ikivihreää vehreyttä löytyi

uskomattoman kauniin väristä rahkasammalikkoa kosteissa paikoissa

ja hienoja jäkälikköjä kuivilla kallioilla.

Täydellistä kaikenkaikkiaan.

Huvittavia nuo lunnikoirat, kun välillä joutuu itsekin miettimään kuvia katsoessa, että kukas näistä nyt oli minun. Luonnossahan niitä ei sotke toisiinsa, kun siellä näkyy luonne ja ikä ja rakenneseikat, mutta kuvat ovatkin ihan eri juttu. Siinä on yksi lunnikoira ja siitä sitten pitäisi tietää jotain muutenkin kuin, että 'Nemo on se, jolla on valjaat'.