Eilen illalla katsoin vahingossa 'Hienosti hihnassa' tai jonkin sellaisen kymmenen minuutin koirankoulutusohjelman. En yleensä niitä jaksa, mutta tämä oli mielestäni ihan hyvä. Ja kestikin vain sen kymmenisen minuuttia.  Siellä oli pari hyvää juttua. Ainakin se, että koulutettaessa kutsusana sanotaan vasta, kun koira on jo kääntynyt kutsujaan päin, jolloin koira oppii yhdistämään oikean sanan oikeaan toimintaan. Ja toinen oli se, ettei sylissä rimpuilevaa koiraa koskaan lasketa maahan, jottei koira rupea kuvittelemaan, että rimpuilemalla pääsee alas. Vasta, kun rimpuilu hetkeksi loppuu, koira pääsee pois. Saatan katsoa seuraavankin osan tästä koulutusohjelmasta.

Aamulla taas olin skarppina ja käytiin ekaksi ulkona. Aamupäivällä tehtiin myös kohtuullinen jalkakäytävälenkki. Yleensä tykkään kävellä metsissä, mutta pakkohan tämä pikkuinen on opettaa liikenteeseen, joten kävelemme lähinnä autoteiden varrella. Autot eivät enää aiheutakaan paniikkia, vaikka kyllä Mûmak pysähtyy katsomaan, jos joku isompi tai äänekkäämpi menee ohi. Ihmiset pelottaa edelleenkin. Onkin ehkä fiksumpaa näin kaupunkioloissa sietää autoja ja varoa ihmisiä.

Loppupäivän sitten satoikin enimmäkseen kaatamalla, joten olimme sisällä. Mûmak hyökkäili tarmokkaasti muristen kaiken mahdollisen kimppuun ja selätti monta pehmolelua, kiveä ja pissapaperia. Välillä sitten nukkui pitkään ja hartaasti.

Tänään huomasin myös, että Mûmakin vasen korva pyrkii nousemaan ylös. Sitä sitten yritin pitkin päivää kuvata. Tässä pari esimerkkiä, jotta uskoisitte. On se vasen enemmän pystyssä!

Illalla vielä Roosa 2 v oli hetken seuranamme. Roosa vähän arasteli Mûmakia, mutta Mûmak tykkäsi Roosasta.