"Pomo" taas jotain joutavaa sureksii. Se on vähän sellainen märehtijä. Ei minunkaan ole helppoa aina yrittää piristää ja piristää, mutta velvollisuus on tehtävä, kun kerran on sen viran saanut. Enkä minä ymmärrä, mitä murehtimista tässä elämässä muka olisi. Töissähän se pomo tänään oli, mutta luulisi sen siihen jo tottuneen. Muuten ei sen kummempaa ole tehnyt kuin ennenkään. Tai no, kantoi se jotain laatikoita sisälle. Meinasin ihan hermostua, kun lenkiltä tultiin ja samantien "pomo" häipyi takaisin hissillä alas. Jäin siihen eteiseen kyttäämään, että, mitä se oikein aikoo. Kuulin, kun hissi tuli ylös ja sanoin aika vaativasti, että ovi auki ja tänne heti. Yleensä "pomo" alkaa siinä vaiheessa "kuiskailla" hirveän lujaa "HILJAA!!!" "HILJAA!!!" "SUU KIINNI HETI!!!" Nyt ei kuulunut muuta kuin kolinaa ja ähinää, joten korotin ääntäni sellaiseen läpitunkevaan lunnikoira kiljuntaan. Kyllä minä sen osaan ihan hyvin vaikken yleensä käytäkään.  Olen itseasiassa aika tyytyväinen siihen äänialaan. Se on jotain ihan omanlaistansa, vain lunnien osaamaa.  No, aikansa, kun "pomo" oli ähissyt ja puhissut ja kolissut, se muisti ne HILJAA!!! ja SUU KIINNI HETI!!!! jutut. Samalla se myös avasi oven ja alkoi ähistä ja puhista ja kolistella pahvilaatikoiden kanssa. Raahasi ne olkkariin ja sanoi, ettei nyt kyllä enää jaksa. Senkin se sanoo tosi usein. "NYT EN KYLLÄ ENÄÄ JAKSA!"  Uskottavuus moisesta menee, jos sitä koko ajan toistelee ja sitten kuitenkin jaksaa. "Pomo" on kyllä aikamoinen draamaprinsessa. Puhuu usein isoin kirjaimin ja käyttää paljon vahvoja adjektiiveja. Mutta ei se kyllä tänään oikeasti taida jaksaa, joten minä avuliaana vähän niitä paketteja tutkailin.

Tuo IKEA tarkoittanee, että se hyllystö tai kaappi tai mikälie tuon uuden kuvalaitteen alle on hankittu. "Pomohan" sai sellainen hirveän ison ja tooosi mielenkiintoisen jutun, jossa on isoja kuvia mm. koirista ja muusta mielenkiintoisesta. Minulla on pakottava halu vähän haistella ja kokeilla ja kommunikoida niiden siellä elävien juttujen kanssa. Mutta siitä kyllä syntyy ihan hirveä haloo ja huuto ja se mantra EI-EI-EI-EI-EI kaikuu koko ajan. En minä sitä ymmärrä ollenkaan. Mitä ihmettä tarkoittanee. "Pomo" nostaa minut niskanahkoista kauemmas, kun menen tämän uuden ihmejutun luo. Joku leikkihän sekin on, joten antaa "pomon" leikkiä, jos siitä tulee sille hyvä mieli. Lisäksi meille on ilmestynyt sellaisia soikioita, joista kuuluu tosi jänniä ääniä. Välillä joutavaa puheenpölinää, mutta usein myös erilaisia mielenkiintoisia haukuntoja tai lintujen liverrystä. Niihinkään ei saisi kuulemma nenää työntää. Joten "pomo" päätti poikansa kanssa, että helpompi on ostaa joku koroke, mihin nämä uudet jännät jutut nostetaan minun ulottumattomiin kuin opettaa minut jättämään ne rauhaan. Osaa se "pomokin" joskus olla ihan fiksu.

Raotin pakettia ja kyllä siellä oli lautakasa tai kasa jotain levyjä kuitenkin. Se kyllä minun ymmärrykseni mukaan tarkoittaa, että joku huonekalu siitä syntyy. "Pomo" ei kuitenkaan näyttänyt aikovan ruveta rakentamaan mitään, joten päätin käyttää laatikkoa omiin tarkoituksiini.

Kettutyttö kaipaa omaa paikkaa, jossa olla rauhassa. Tänne kannen alle se voisi ihan hyvin mahtua.

No, eikös "pomon" pitänyt tulla sotkeutumaan asioihin. Alkoi keuhkota, että irti siitä ja silleen. Minä mitään aikonutkaan. Kunhan Kettutytön kanssa vähän katseltiin. Kait sitä saa sentään katsoa koirakin jotain.  Ihan ilman mitään aikomuksia vain tutkailin. Kettutyttö nyt sattui olemaan mukana.

Rauhoittuihan se "pomokin" siitä sitten ja rupesi telkkarin edessä sukkia neulomaan. Se on hyvä juttu. Rauhoittaa sen mieltä. Minulla on nyt jokin mahajuttu. Hirveästi elämöi, kurisee ja solisee ja pauhaa, tuo minun mahani. Epäilen, että syynä on ne pienet joululahja ydinluukiekot. "Pomokin" taitaa olla samaa mieltä, kun etsiskeli niitä heittääkseen ne roskiin. Voisi kyllä olla vähän hiljempää tuo maha, että saisin rauhassa nukkua.