Aamulla käytiin tarkistamassa sää parvekkeelta.

Hyvältä näytti, joten ennen aamupalaa suunnistettiin palstalle. "Pomo" tietenkin sen aamukahvinsa joi, mutta minun piti tyhjin vatsoin lähteä. Minulla kun on ison koiran ruumiinrakenne, niin minulle kuulemma voi tulla mahalaukunkiertymä, jos täydellä vatsalla työskentelen. Tiedä häntä, pitääkö paikkansa, mutta näin "pomo" väittää. Joskus epäilen, että kyse on vain minun kiusaamisesta. Lähdin kuitenkin, kun lupaus oli, että vain käväistään. No, se "käväisy" kesti kolme tuntia.  "Pomo" katkoi vanhoja vadelmanvarsia. Työ, joka olisi pitänyt hoitaa jo syksyllä.  Ei tuon "pomon" viljelykset kyllä muutenkaan ole oikein järjestyksessä. Mutta siellä se ähersi käsivarret naarmuilla ja kärvensi naamaansa auringossa. Minä yritin raivata kaikkea joutavaa piiloon

mutta aika toivoton tehtävä se oli. Niin paljon keppiä ja tikkua sillä palstalla kasvaa. Mutta parhaani tein.

Olenkos vähän kuin tiikeri tässä.  Minähän olen puoliksi kissa muutenkin.

Multaantuuhan siinä nenä, kun ei ole lapiota vaan nenällä on kaikki peitettävä.

Ihan koko aikaa en voinut siivotakaan, sillä oli tarkkailtava ohikulkijoita. Monta koiraa siitä meni, mutta yhdelle vain sanoin oman mielipiteeni sen haukkumisista. Sellainen suomenpystykorva, joista tuo "pomo" kovasti tykkää. Siitä ei tykännyt, että haukuin, kun meidän palstanaapurit ei voi sietää koiria yleensäkään, eikä etenkään haukkuvia koiria.

Ruokaa sain sitten kun kotiuduttiin. "Pomokin" söi ja meni sen jälkeen päiväunille. Taisin minäkin nukahtaa. "Pomolla" oli herätys, ettei nuku aamuun asti saman tien. Meidänhän piti tietenkin mennä vielä takaisin palstalle sipuleita hoitamaan.

"Pomo" yritti väittää, ettei niitä tarvitse kaivaa, mutta näinhän minä omin silmin, miten itse siinä kuokan kanssa hääri.

Sitkeässä oli jotkin sipulit. Siinä vain multa pöllysi, kun minä poika hoidin puutarhaa.

Siellähän se on. Täytyy jo ottaa hampaat avuksi.

Kun "pomo" ei lopettanut nalkutustaan, käänsin selkäni koko kaivamisille. Pärjätköön omillaan, jos ei apu kelpaa.

"Pomokin" jätti sipulit rauhaan, mikä on hyvä. Saavat kasvaa ilman ikuista kuokkimista. Siirryttiin taas keppihommiin.

Pari tuntia siinä taas vierähti ennenkuin lähdettiin pois.

(kuvaajan huomautus: illalla palsta oli varjossa ja kamera haluaa ottaa tuollaisia omituisen värisiä kuvia silloin)

Olin kuulemma niin kiltisti, että sain tulomatkalla vähän juosta irti kallioilla. Ja kyllä minä juoksinkin. Minulla on nykyisin panta, kun valjaat ovat hanganneet karvat rikki. Kokeillaan vaihteeksi näin.

Luontoäitikin oli minuun niin tyytyväinen, että valoi säteitään päälleni.

Kotona sain taas ruokaa. Nuolin kaikki kipponi niin puhtaaksi kuin voi. Nälkähän tuollaisessa työnteossa tulee etenkin, kun olen vielä vähän heikossa kuosissa sen oksentelun takia. Ja eiköhän tässä unikin maista meille molemmille.