Olipa vaikea aamu nousta ja vaikea päivä pysyä hereillä. Mutta hyvin tietenkin selvisin ajoissa kotiin. Viininmaistajaisilta meillä, joten piti tehdä alkuvalmisteluja ruokien ja astioiden suhteen.

Mûmakin kanssa oli ajatus tehdä pitkä, pitkä lenkki ennen kuin vieraat saapuvat. Tehtiinkin jonkinlainen, mutta kun rupesi vettä satamaan, käännyttiin kotiin. Vettä!  Tosi omituista. Luntahan sen pitäisi olla. Onneksi lunta oli maassa kuitenkin.

Nyt upottaa hangessa jo pikkukoiraakin.

Lumessa makoilun parhaita puolia on se, että kura irtoaa mahakarvoista ja kotiin voi viedä puhtaan koiran.

Kaksi valkoista karvapallotyttöä ovat Mûmakille uusi tuttavuus, mutta minä muistan parivaljakon jo Nortin ajoilta.

Vaihteeksi Mûmak oli tiukemman tutkiskelun kohteena. Muutaman kuukauden nuorempi poika oli kovasti innostunut Mûmakista. Omistajan mielestä vähempikin olisi riittänyt.

Viiniklubi sujui hyvin. Ruokaa tosin on nyt nurkat täynnä ja avattuja viinipulloja kotitarpeiksi. Mûmak ei viinistä erityisemmin piitannut, mutta ruokia olisi mieluusti vähentänyt. Nojaili huolettomasti sohvaan kuin baaritiskiin ja kyttäsi ruokaa. Minun piti ottaa kuva, mutta kamera ei toiminut. Melkein sydän pysähtyi kauhusta, että joutuisin pärjäämään ilman kameraa. Onneksi asia korjaantui, kun sain akun ladatuksi.

Merlotteja maisteltiin. Kallein viini taisi hävitä koko kisan. Siinä oli huono hinta-laatusuhde.

Vieraiden lähdettyä Mûmak esitti millaista se on, kun toisilla on suu täynnä ruokaa ja itse joutuu vain sivusta katsomaan. Vähän temppu menetti vaikuttavuuttaan, kun minun ei todellakaan tehnyt mieli vanhaa puoliksisyötyä siankorvaa. Mutta idean ymmärsin.