Minä kyllä enimmäkseen vain sisätiloissa olin vaikka oli todella lämmintä ja mukavaa. Olisi ollut hyvä ulkoilupäivä, mutta en vain jaksanut. Vähän ikkunoita pesin ja siivoilin, kävin kaupassa ja tein ruokaa. Enni tuli yökylään ja nukkui Mûmakin vieressä.
Mûmakin kanssa käytiin tietenkin lenkeillä useammankin kerran ennen Ennin tuloa, mutta vain niitä peruslenkkejä, ei mitään koirahölkkää eikä mitään pitempiä vaelluksia.
Jotain mielenkiintoista näkyvissä tai kuuluvissa aamulenkillä.
Joku ihminen siellä kävelee, mutta ei taida olla koiraa kuitenkaan mukana. Varmuuden vuoksi Mûmak aina ensin olettaa, että jokaisella kulkijalla on kuitenkin koira mukana.
Ei Mûmak tippunut kalliolta vaan ihan tarkoituksella heittäytyi piehtaroimaan.
Katsekontakti minuun. Koiraihmiset kovasti minulta alkuaikoina kyselivät, miten opetan katsekontaktin koiralleni. En ollut koskaan kuullutkaan, että pitäisi jotain katsekontaktia opettaa. Minusta olisi itse asiassa ahdistavaa, jos koira koko ajan tuijottaisi minua. Ja kyllä se sen verran pitää minua silmällä, ettei eksy.
Ja kiitää kutsuttaessa luokse. Eiköhän näillä opeilla ihan pärjätä.
Kallion huipulle kiipeäminen on Mûmakista mukavaa, mutta poseeraaminen vaatii ihan jo eri käskyä.
Mutta käskystä paikka pysyy sen verran, että jonkun kuvan aina ehdin räpsäistä. Kaikki takavarpaat ei yllä maahan asti, mutta etusista sentään useampi.
Päivä oli lämmin, mutta aika pilvinen. Iltapäivällä aurinko yritti tunkea esiin pilvivaipan takaa. Tuli taas aika kauniita näkymiä taivaalle.
Ja illalla on hennon punertava auringonlasku nähtävissä. Mûmak siinä kaihoisasti tähyää koirapuistoon. Enni oli kuitenkin juuri tulossa, joten jäi koirapuistoilu toiseen päivään. Lisäksi siellä näytti olevan aika isoja koiria paikalla. Mutta täytyy se Mûmak viedä puistoilemaan tässä joku päivä.
Kommentit