Aamulla ei satanut eikä paistanut, mutta illalla satoi. Eihän tähän enää voi muuten suhtautua kuin naureskellen. Aamulla Mûmak taas sai minut heräämään vääntelehtimällä siihen tyyliin, että alkaa aamu olla. Lenkille sitten vain, jotta kahviin ja lehteen voi sen jälkeen rauhassa keskittyä.
Pikkukoira kevyin askelin edelleen hangella pystyy kävelemään ainakin aamuisin.
Ja variksista on loputon riemu. Mitenkähän käy, kun varikset alkavat pesiä. Ovat yleensä tosi agressiivisia silloin. Käyvät vielä pikkukoiran kimppuun.
Nyt on näköjään tullut sellainen jokasunnuntainen traditio, että haen Jawan meille. Niin tänäänkin. Toki ensin kävin kuntosalilla lihaksia kasvattamassa, jotta jaksan pidellä tuollaista isompaakin koiraa.
Pojat alkoivat perinteisen leikin.
Nyt on kyllä ihan uudet otteet käynnissä. Koko Mûmakin pää katosi Jawan suuhun. Vähän oli Mûmak pöllämystyneen näköinen, kun taas pääsi vapaaksi.
Mûmak vilkaisi minua, että älä luule minun vähästä säikähtävän.
Kimppuun vain uudestaan, ettei Jawalle jää sellaista kuvaa, että Mûmakin voi purematta nielaista.
Ja lopuksi halit, ettei jää paha mieli.
Aktivointipallon pyörittely sujui näppärästi yhteistyössä. Jawahan sitä enimmäkseen pyöritteli, mutta kun se pysähtyi syömään tippuneita nameja, Mûmak syöksyi pyörittämään oman osansa sisällöstä.
Jawa sitten meni kotiinsa ja me Mûmakin kanssa jännättiin kuorosotaa. Sorry vaan Marko, mutta kyllä minä olen iloinen, kun Joensuu ja Ilkka voittivat. Iloinen olen ihan Joensuun ja Pohjois-Karjalan takia ja myös siksi, että ihan ennalta-arvattavasti ei sitten kuitenkaan käynyt.
Mûmak oli myös päiväänsä tyytyväinen. Nyt tosin jo alkaa olla aika väsynyt ja lähinnä nukkuu.
Kommentit