Roosa tuli meille aamupäivällä. Siihen mennessä olimme Mûmakin kanssa yhteistuumin vähän ehtineet siivoilla. Jotenkin se on niin hidasta, kun Mûmak auttaa. Ja minä olin yksin  ehtinyt kaupassa pistäytymään. Roosan kanssa meinasi yhteiselo mennä vähän vinksalleen alusta lähtien.

Roosalle ei ruoka maistunut, eikä uni tullut ja Mümak kuvitteli, että tämä pieni ihminen on hänen uusi lelunsa. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa rupesi lutviutumaan. Saatiin Mûmak ulkoilutettua. Roosa söikin vähän ja ihan pienet hyvin myöhäispäikkärit otti. Mutta ennenkaikkea Mûmakin kanssa löytyi jonkinlainen yhteissävel.

Yhteistä molemmille oli ainakin se, että hirveän väsyneitä olivat, kun nukkumiset oli vähän sitä ja tätä. Mutta muutenkin elämä sujui. Mûmak uskoi, että tietyt jutut ovat Roosan ja Roosasta taas oli kiva katsoa, kun Mûmak ulkona villisi.

Kuvasta saattaa aistia pienen asettelun maun, mutta kyllä oikeasti illalla kaikki sujui jo loistavasti. Mûmak tuli ulkoilutetuksi ja Roosa ruokituksi. Ja nyt molemmat nukkuvat syvää unta. Minun pitäisi leipoa huomiseksi, mutta enpä taida enää jaksaa tai viitsiä. Huomenna on taas uusi päivä.