1262174700_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ollaan lähdössä maaseudun rauhaan raketteja pakoon, joten parin päivän tauko tulee tähän kirjoitteluun. "Pomo" laiskana tyyppinä laittoi saman rakettikuvan kuin viime vuonnakin. Sama kait se on. "Pomo" tykkäis raketeista ja räiskeistä, mutta minua ahdistaa ihan hirveästi, joten ollaan ilman raketteja sitten. Thomas kyllä toi rauhoituspannankin varmuuden vuoksi, jos jotain sattuu, eikä päästäkään matkaan. Ja onhan se hyvä olla varuilta joka tapauksessa. Näytti olevan reilut kaksi vuotta vielä voimassa, joten on sitten tulevatkin uudet vuodet turvattu. Kiltisti ovat ihmiset olleet pamauttelematta vaikka raketteja on jo saanut ostaa. Pari kaukaista jysäystä tosin pani minun tassuihini eilen vipinää, mutta onneksi se jäi niihin pariin satunnaiseen pamaukseen.

Aamulenkillä huomattiin, että meidän mäki on nyt sitten aurattu. Siinä on yli metriset kinokset kahden puolen ja leveä tie keskellä. "Pomon" on vaikea pysyä jaloillaan, kun minä välillä otan pienen spurtin ja hihna nykäisee. On se aika liukas se mäki, mutta "pomohan" voisi lakata olemasta jääräpäinen ja hankkia liukuesteet. Mutta eihän se kuuntele järkipuhetta. Totesi vain, että tehdäänkin lenkki toisinpäin. Liukkaassa ylämäessä vetävästä koirasta on kuulemma suorastaan hyötyä. Kiva olla hyödyksi.

Aamulenkillä myös tuli vastaan iso rottisuros. Omistaja pysähtyi pitkän matkan päähän odottamaan. Minä tietenkin innostuin, että mennään äkkiä tuon kaverin luo. "Pomo" yritti hillitä, mutta kun minä niin tykkään kaikista koirista. Kun oltiin kohdalla rottis alkoi äristä ja uhitella ja yritti riistäytyä irti omistajaltaan. Minä siihen sitten stoppasin ihmettelemään, että mikä nyt noin harmittaa. "Pomo" kiskoi minua pois, mutta siinäkin oli jääliukas kohta juuri siinä meidän puolella, joten sen verran pitkään ohitus kesti, että rottiksen omistaja ehti karjua. "Vie nyt se koirasi siitä pois!" "Pomo" ihme kyllä hillitsi itsensä, eikä sanonut mitään, vaikka on sitä mieltä, että kyllä jokaisen pitäisi pitää huoli ihan vain omista koiristaan ja viedä ne pois, jos eivät pärjää toisten kanssa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että jos olisi saatu vähän sen rottiksen kanssa kuonotella, meistä olisi tullut kamut. Nuo omistajat aina vain sotkevat hyviä juttuja.

Tässä on päivän mittaan sadellut lunta, joten "pomo" on onnessaan. Se kun aloittaa uuden elämän vaihteeksi heti uuden vuoden alusta eli rupeaa kuntoilemaan. Nyt sille on luvassa reilusti lumitöitä. Näin saadaan korvatuksi se, ettei siellä korvessa ole kuntosalia lähellä.

Viettäkää rattoisa vuoden vaihde! Kuullaan ensi vuonna taas.