Vähitellen alkaa täällä etelässäkin ilma lämmetä hieman. Mutta onneksi talvessa edelleen pysytään.

Mûmakilla on hauska tapa pitää toista tassua ylhäällä tarkkaillessaan jotain. Seisova lintukoira.  Kyse ei siis ole mistään tassujen palelusta tai muusta. Keskittyminen ilmeisesti on parempaa, kun pitää yhden tassun ylhäällä.

Tänään olikin jo sen verran lauhempaa, että voitiin ihan kunnon lenkkejä tehdä. Eikä edes paukuttelijoita ollut säikyttelemässä. Pihapiirissä kuitenkin vain pyörittiin, jotta voin antaa Mûmakin välillä kahlailla vapaana. Se selvästi nauttii lumessa möyrimisestä.

Ja minä nautin maisemien katselemisesta ja kuvaamisesta. Tänään kävi sitten eka kertaa niin, että muistikortti tuli täyteen, kun en ole välillä poistellut kuvia. Ja toki akkukin ilmoitti loppuvansa.

English club kokoontui ja se oli Mûmakista mukavaa. Koirattomat ihmiset vain eivät oikein osaa aina suhtautua sen lähentelyihin. Varovasti, kun koettavat työntää sitä pois, se ottaa ne tietenkin vain rapsutteluina.

Kovin on innoissaan ja tyytyväinen taas Mûmak. Iltalenkki tehty, iltajogurtti syöty ja rauha maassa. Nallemuorin kanssa peuhaa. Vei sen juuri ikkunasta katselemaan ulos. Haluaa jakaa kauniit maisemat tyttöystävän kanssa. Kettutyttö on kyllä nykyisin pahasti paitsiossa, kun nallemuori on niin paljon isompi.