Olikin sitten tosi aurinkoinen ja iltaa kohti lämminkin päivä. Minä vain olin niin laiska, väsynyt ja saamaton, etten Mûmakin kanssa mihinkään kauemmas lähtenyt. Yksin kävin kyllä leffassa katsomassa Coralinen 3D:nä. Hienosti tehty leffa.

Mûmak sai kuitenkin jotain uutta tällekin päivälle, kun käytiin katsomassa yksi kammottavimmista taideteoksista eli Siilitien ala-asteen pihalla seisova patsas, jossa on leikkiautokasvannaisia kaikkialla. Se on järkyttävä. Minäkin pelästyin, kun sen eka kerran näin iltahämärissä, joten ei ihme, että Mûmakia joutui houkuttelemaan sen luo.

Muutenkin Mûmakin reviiri laajenee, kun alkaa hallita yhä isompaa aluetta niin, että muistaa, että täällä on oltu ennenkin ja tuosta pääsee kotiin. Tänään oli aika reipas kaikenkaikkiaan. Koiria moikkailtiin, ennen tavattuja ja uusiakin. Ja muutama ihminenkin pääsi silittelemään. Energiaa oli jokaisen ulkolenkin aikana enemmän kuin kotitarpeiksi. Olisi nelistänyt vaikka kuinka, mutta näin sunnuntaina on sen verran ihmisiä, koiria, pyöriä, mopoja liikkeellä kaikkialla, että pakko oli enimmäkseen narussa pitää.

Laitan tähä pari kuvaa näiltä kotinurkilta, jotka ovat jo pitkään olleet täysin tuttuja Mûmakille. Leikkikentän kalliolta näkyy kotitalon katto puiden takaa. Ja tuossa alhaalla näkyy osa nurmikenttää, jossa on ihan ensimmäisestä päivästä lähtien käyty. Siinä on aika iso yhtenäinen kenttä, jossa Mûmakin uskalsi jo ihan pienenä päästää irti. Nythän se kyllä siitä liukkaasti pinkaisee, jos jossain kävelytiellä näkyy koira, joten varuillaan on oltava.

Ja tässä on kuva pihakallioilta, jotka tuossa yläpuolella olevassa kuvassa alkavat ruohokentän takana. Meidän parveke on tuossa vasemmalla olevan matalamman katon alla ylimmässä kerroksessa tämän kallion puoleisessa nurkassa ja puun takaa pilkottaa keittiön ikkuna ja toinen olohuoneen ikkuna. Mûmak osaa useita reittejä kotiin, mutta tykkää eniten tulla tästä kallioiden kautta. Täällä on kallioiden välissä pitkiä heinikoita, joissa riehuminen on yksi Mûmakin lempihuveja. Siellä elää myös pari lintupoikuetta, kivitaskun ja västäräkin. Emot aina hirveästi varoittelevat, kun Mûmak liikkuu, mutta hyvin on onnistuttu pysyttelemään poissa poikasten tieltä. Ohjailen Mûmakia aina kauemmas, kun emot hermostuvat.