Tuli se lämmin ilma ja kaunis sää tänne vaikken millään olisi eilen uskonut. Pitäisi uskoa, että sääihmiset hallitsevat asiansa. Nyt uskon, kun naama hohtelee tulipunaisena ja kuumana. Juu-u, oli minulla aurinkosuojaa, kerroin 30. Minä vain olen niin herkkänahkainen, että otan helposti itseeni - jopa aurinkoa. Ja se suojakerroinhan kertoo vain sen, miten paljon pitempään voin olla aurigossa voiteen kanssa kuin ilman. Jos ilman on vaikkapa minuutti, niin heti, kun mennään yli puolen tunnin, alkaa ihon pintakerron käristä.

Kesän tuloa enteilee sekin, että käki kukkui tänään tallilla paljon onnellisia vuosia. Ensin kukkui 12 kertaa, veti henkeä, kukkui 20 kertaa ja veti taas henkeä. Menin sekaisin laskuissa. Varmaa on kuitenkin se, että paljon on niitä onnellisia vuosia edessä.

Ja kohta puut metsän huminoivat jo lehtiverhossa.

Paikoin alkaa olla jo aika isoja lehtiä ja mukavasti ruohokin vihertää. Nyt jos lämmintä riittää, humpsahtaa varmaan kasvillisuus mittavaksi hetkessä.

Mûmakille maistuu tuore ruohokin keppien lisäksi.

Illalla kävin tallilla ja istuin hevosen selässäkin. Mutta ratsastamista se ei ollut. Oli taas sekaannuksia tunneissa ja läsnäoloissa. Alkaa vähän tuntua siltä, että minua ei yhtään noteerata enää tuolla ratsastukuvioissa. Onhan se ymmärrettävää. Kukapas sitä ei mieluummin opettaisi lupaavia nuoria ihmisiä kuin taantuvia mummoja. Saa nähdä, miten tämän minun lempipuuhani käy.

Andreakin näytti minulle kieltä ohikulkiessaan. Liekö ollut sen mielipide minun taidoista.