Yöllä Mûmak ei meinannut millään rauhoittua, joten laitoin sen lopulta lattialle, enkä ollut kuulevinanikaan, kun kerjäsi sänkyyn. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun oli sängyssä. Riehui ja puri ja repi tapetteja, tyynyjä, peittoja, kaikkea, mistä vain kiinni sai, eikä kuunnellut mitään. Oli tietenkin nukkunut hyvin ja kun tulin myöhään kotiin, innostui siitä tavattomasti. Aamulla poimin loukatunnäköisen pennun kuitenkin takaisin sänkyyn ja nukuttiin vielä muutama tunti.

Tänään olikin ihan kaunis päivä, mutta toki tuulinen ja viileä. Ei kuitenkaan satanut ja aurinkokin paistoi aika paljon. Aamu venyi aika pitkälle ihan vain kotosalla. Perinteiset pienet lenkit toki tehtiin kotinurkilla. Vähän jo ajattelin, ettei tehdäkään mitään sen kummempaa, mutta sitten rupesi tekemään mieli vähän enemmän ulos. Tehtiin tutustumisretki Herttoniemen vanhalle hyppyrimäelle. Pikkujaloille aika monta askelta, joiden jälkeen Mûmak olikin aika poikki. Ajallisestikin meni pari tuntia, kun piti niin usein pysähtyä ihmettelemään kaikkea.

Ensimmäinen hämmästelyn kohde oli urheilukentän viereinen skeittiramppi, jota oli pakko käydä koettamassakin. Ja hyvinhän se sujui. Kyllä Mümakista ihan stadilainen vielä kasvaa.

Sitten piti tietenkin ihailla vanhalta hyppyrimäeltä avautuvaa maisemaa Vanhankaupunginlahdelle. Varmuuden vuoksi Mûmak nostettiin pöydälle kuvausten ajaksi.

Tosin tässä kuvassa Mümak kärsimättömästi jo tähyää seuraavaa ihmettä eli portaita alas mäeltä kohti lumenkaatopaikkaa.

Portaiden yläpäässä kulku oli vielä vähän epäröivää

mutta alhaalla oli juonesta saatu hyvin kiinni.

Täytynee kuitenkin tunnustaa, että kannoin Mûmakin alas.  Se ei vielä oikeastaan ollenkaan kulje portaita alaspäin. Jotain tukevia leveitä betoniportaita joskus, mutta ei edes kotoa ulos mennessä sitä yhtä porrasväliä. Ylöspäin kyllä juosta kipittää.

Retken päätteeksi vielä oli pakko pysähtyä urheilukentälle ihailemaan pesäpalloa pelaavia miehiä.

Ei ihme, että kaikkien näiden kokemusten jälkeen uni maistui.

Mûmakilla on pakko pitää remmiä tuolla ulkona liikkuessa, kun se on ryntäämässä jokaisen koiran luo. Yleensähän koirat osaavat suhtautua pentuihin, mutta aina on olemassa vaara, että joukossa on joku häiriintynyt yksilö. Ja yksikin huono kokemus voi sitten pilata elämän pitkäksi aikaa.

Ihmisiin Mûmak edelleen suhtautuu suurella epäluulolla, mutta tänään jo uskaltautui yhden luokse ihan itse menemään. Tosin ensin oli käyty pitkällinen tutustuminen ja tämä tyttö osasi antaa Mûmakin rauhassa lähestyä ja nuuskia. Mutta oli Mûmak sitten riemuissaan omasta rohkeudestaan.

Kotona se jyrsii kyllä kaikkea. Kaikesta joudun kieltämään, mutta ei se auta kuin hetkeksi ja sinäkin aikana keksii uusia juttuja. Erityisesti rakastaa pureskella vinyylilevyjäni ja niistä erityisesti klassista musiikkia.

Poissaoloihini on taas oppinut suhtautumaan hyvin. Tänään, kun ratsastus nyt jäi pois, kävin juoksemassa ja äänettömästi Mûmak sen otti vastaan. Sitä vähän protestoi, kun suihkuun sitten menin ja laitoin kylppärin oven kiinni. Mutta ei sekään protesti kauan kestänyt. Mûmakin vesikuppi on kylppärissä, joten yleensä meillä on ovi aina auki. Ja enimmäkseen sattuu olemaan nukkumassa, kun käyn suihkussa. Täytyy ruveta useammin suihkuttelemaan silloin, kun Mûmak valvoo, ettei rupea kuvittelemaan, etten minä saa ikinä laittaa kylppärin ovea kiinni.