Kovasti olen miettinyt, että oliskohan tuo nilkka sittenkin kestänyt sen hummaamisen. Mutta toki tiedän, että parempi on, kun en kokeillut. Mutta kaunis ilma ja kaikkea.  Sitä saa taas räntäsateessa ja pakkasessakin tallille reissata. Mutta kaikkea ei voi aina saada. Ja aika paljon helpotti, kun Henu kertoi, että he hyppäsivät. Minähän en hyppää, joten oli helpotus kuulla, että muut pääsivät rauhassa harjoittelemaan hyppäämistäkin. Ja kyllä tuo nilkka oli aika hankala, kun pimeässä kompuroin iltalenkillä Mûmakin kanssa.

Aamulla oli taas kaunis auringonnousu.

Yritin saada Mûmakin ja auringonnousun samaan kuvaan, mutta ei se oikein onnistunut.

Aina jompikumpi kärsii kuvauksessa. Tässä sellainen vaihtoehto, että sekä auringonnousun värit että Mûmak kärsivät. Porraskäytävässä ei onneksi ollut aurinkoa kiusaamassa.

Töiden jälkeen tehtiin pitempi lenkki, koska ilma oli erinomainen ja ruska kaunis.

Mûmak on tässä tienhaarassa miettimässä, mihin mennä. Mûmakilla oli tällä iltapäivälenkillä paljon vaikeuksia, sillä aivan lenkin alussa, jostain kuului tosi kovääninen paukahdus, joka sai sitten Mûmakin kulkemaan kaikki aistit valppaina koko ajan. Mutta kotiin kun päästiin, kaikki oli taas hyvin.

Ja aurinko tietenkin laski kauniisti.

Uskomattoman hienoja värisävyjä taas syntyi.

Täälläkin Mûmak hieman laimentaa värejä.

Ja sitten tietenkin hehkuvia punasävyjä oli taivaan täydeltä ennen kuin aurinko katosi kokonaan.

Nyt Mûmak on jo vetäytynyt yöpuulle vai olisiko vain nukahtanut kesken leikin, kun lelu on vielä hampaissa. Minä menen neulomaan ja katsomaan telkkaria. Huomenna on taas ylipitkä työpäivä edessä.