Aamulla oli ihan söpö auringonnousu, mutta en jaksanut innostua. Iltapäivällä sen sijaan, kun kerrankin olin kotona ennen pimeää, oli pakko kokeilla kuvien ottoa. Ja siinänähän se meni.

Kovin oli sininen taivas

ja vaaleat hanget. Ehkä ei ihan valkoisesta voi enää puhua. Alkaa noki ja muut ilmansaasteet näkyä sulavassa lumessa. Koirankakkaongelma ei ainakaan toistaiseksi ole yltänyt niihin mittasuhteisiin kuin viime keväänä. Mutta vielähän tässä on paljon hangen alla paljastumatta.

Lunta riittää etenkin, kun teen parhaani suunnatakseni koiralenkit lumisiin maastoihin. Ei tartte vielä sen kuran kanssa leikkiä.

Parvekkeella käytiin maisemaihailulla useampaankin kertaan. Parveke on ihan lumeton ja kuiva. Ollut jo pitkään.

Kun se auringonnousu meni sivu suun, piti ottaa laskusta joku kuva.

Sellaista hempeäähän se oli.

Ja aurinko siirtyy koko ajan enemmän ja enemmän tuonne oikealle laskemaan. Kesää kohti siis.

Illalla pojilla oli pientä leikkiäkin.

Nykyisin Mûmak on intoutuneempi pyytämään leikkiin kuin Jawa.

Mutta Jawan pitäisi silti pysytellä poissa minun luota. Mûmak tunkee heti itsensä siihen väliin. Ja Jawa on sellainen kullannuppu, että väistää. Ei muuten Mûmak pelkää telkkaria, kun Jawa on paikalla.