Aamu aloitettiin sumuun tuijottelemalla, mutta päivän mittaan kirkastui ja lämpenikin kunnolla. Minä vietin aamupäivän pyykkituvalla ja kirjaa lueskellen, joten vasta iltapäivällä mentiin pitemmälle lenkille. Tänään käytiin Mûmakin kanssa merta katsomassa tuossa lähilahdella.

Ruovikkoahan siinä rannat on, joten piti kiivetä vähän korkeammalle, jotta se merkin näkyisi.

Mûmak tosin tähysi sisämaahan päin. Arvasi ilmeisesti, etten kuitenkaan anna sen mennä seikkailemaan ruovikkoon. Sen sijaan kalliokiipeily on aina sallittua.

Kallioilla tuntuikin olevan vaikka mitä mielenkiintoista ihan pitemmäksikin aikaa.

Minähän olin juoksemassa, mutta ei tämä liikunta niin tärkeää ole, etteikö kallionkoloja ehtisi nuuskia. Ja ihan tarpeeksi sitä juoksuakin tuli. Tosin loppumatkasta vauhti alkoi hiipua, kunnes Mûmak lopulta meinasi kokonaan kieltäytyä liikkumasta. Kyse ei suinkaan ollut väsymyksestä vaan maiseman yllä kaikuvista äänistä. Hyppyrimäellä oli kisat. Kaiuttimista kantautui kuulutuksia ja melkoinen äänimaailma niistä hypyistäkin tuli. Minä sitten kärsivällisesti houkuttelemalla sain Mûmakin paikan päälle katsomaan, mistä on kyse. On ennenkin käyty kisoja katsomassa, joten tiesin, etteivät ne äänet ole niin pelottavia, jos näkee, mistä ne tulevat.

Ihan sujuvasti me sitten kiivettiin mäki ylös ja ohitettiin kisat, kun ensin oli pitkään ja hartaasti seurattu, miten hyppääjät suhisevat rinnettä alas ja pamahtavat alastulorinteeseen.

Iltapuolella sitten tehtiinkin ihan vain meidän oma pikalenkki. Silläkin tosin törmättii outoon juttuun. Kalliolla seisoi mies liikkumatta. Mûmak ryntäsi haukkuen paikalle, koska kaikki paikallaan hiljaa vaanivat jutut ovat epäilyttäviä. Oli tämä kyllä minustakin vähän epäilyttävä. Vaikka Mûmak meni ihan kengänkärkien ääreen haukkumaan, mies ei hievahtanutkaan. Ei edes päätään liikuttanut. Mûmak oli irti, joten minä en läheltä nähnyt, oliko henkilö sokea ja kuuro. Kutsuin Mûmakin pois ja sanoin, että annetaan nyt vain toisen olla.

Ja päivä sitten lopetettiin katselemalla laskevaa aurinkoa. Tosin senkin jälkeen vielä pupua heitettiin.