Aamulla satoi, joten menin bussilla. Illalla menin taas bussilla, koska minulla oli yksityistunti. Viime kevään tauon aikana totesin, että haluan ratsastaa edes joskus ja jotenkin. Tänä syksynä on tullut selväksi, että minun treenattava ja muutenkin syvennyttävä asiaan paremmin, jos aion jatkaa ratsastusta. Haluan, että se on niin turvallista kuin mahdollista ja haluan, että pysyn hevosen selässä yllättävissäkin tilanteissa. Niinpä olin tänään aloittamassa estetreenejä ihan alkeisalkeista eli ravipuomeja ja silleen. Opelle vähän kehuin, miten eilen seisoin jalustimilla ja hevonen ravasi. Ope totesi, että se on erinomainen tasapainoharjoitus. Hän tekee sitä maastossa. 
Niinpä! Hän tekee sitä maastossa, minä uskaltaudun hetkeksi nousemaan ylös ja istun heti alas takaisin. Mutta hänhän onkin ope ja minä oppilas. 
Mûmakistahan tämä blogi on. Mûmakin pikkuveli Beni on niittänyt mainetta ja kunniaa kasapäin ekassa näyttelyssään. Paljon onnea Benille! Hieno poika! Käykää katsomassa Benin voittokuvia Mûmakin kotikennelin blogista.
Mûmak itse sen sijaan on kunnostautunut löytämällä taas kerran uudestaan vinyylini. Keskustelimme kyllä hänen musiikkimaustaan, mutta en ole ollenkaan varma menikö sanoma perille. Aika näyttää. Toistaiseksi vain pari levynkantta on syöty. Mutta voi olla, että pian Mûmak alkaa sisäistää itse vinyylejäkin.
Yritin kovasti ottaa kuvia Mûmakin ajatusrypyistä, koska sillähän on jo sellaiset ja erinomaiset. Mutta se lakkasi ajattelemasta heti, kun näki kameran. Se siis poseeraa ja vetää naamansa rypyttömäksi näyttääkseen nuoremmalta.
Tänään nähtiin yksi vanha tuttu Nortin ajoilta. Koira oli heti selvillä, että tähän täytyy tutustua kunnolla.
Omistaja sen sijaan ihmetteli, että onpas se nuorekkaanoloinen koira. Sanoin, että joo, sehän on vasta viisikuukautta. Vasta tässä vaiheessa omistajalle selvisi, että olen vaihtanut yhden lunnikoiran toiseen. Mutta enpä minäkään tunnistaisi, jos joku vaihtaisi samanrotuiseen. Enhän minä edes tunnista hyviä tuttuja, jos he jättävät koiransa kotiin. 
Kommentit