Tasaisen harmaa oli aamutaivas, kun herättiin. Minä pidin sitten jonkinlaista kodinjärjestelypäivää ja Mûmak halaili kettutyttöä.

Eiliset ukkoskauhut olivat häipyneet taivaan tuuliin ja Mûmak oli taas oma hilpeä itsensä. Se ottaa äärimmäisen perusteellisesti sekä hyvät että huonot ajat. Huonojen aikojen varalta on kyllä hyvä tuo kylppärin turvanurkka. Siellä Mûmak voi kohdata kaikki ulkoelämän kauhut turvassa. Ja onneksi se ei muistele menneitä vaan elää ihan vain tässä ja nyt. Siitä asenteesta voisi ottaa oppia.

Siivoamisen lisäksi kävin kuntosalilla tapaamassa työkaveria ja vielä sen jälkeen hieronnassa. Jalkahieronta oli ihan huippu. Sitä täytyy saada lisää.

Kotiuduttuani käytiin Mûmakin kanssa lenkillä. Nähtiin paljon vanhoja kivoja tuttuja ja joitain uusiakin. Pitänee viedä taas joku päivä Mûmak koirapuistoon, jos siellä olisi leikkiseuraa. Kaipaa selvästi koirakavereita nyt kun Jawakin on kotiutunut.

Lenkin jälkeen alkoikin sitten taas kunnon rankkasade, ei nytkään pitkällinen mutta tehokas. Mûmakistakin ihan mukava juttu, kun ei jyrissyt eikä salamoinut.

kaiteesta huomaa, että kyllä sataa