Hellettä riitti tällekin päivälle sekä sisällä että ulkona. Minä kävin Itiksessä, mutta Mûmak pysytteli lähinnä kotona ja kotipihalla. Ei oikein tykkää tuosta polttavasta auringosta, joten ihan pieniä lenkkejä vain tehtiin. Oli niin väsynyt tänään, ettei se toinenkaan korva oikein pysynyt pystyssä. Tärkki varmaan suli lämmössä.

Ulkonakaan ei korvat oikein jaksaneet nousta. Tuosta alhaalla olevassa kuvasta näkyy hyvin miten pitkä ja ohut kuono Mûmakilla on. Ihmiset yleensä kysyvät "Onko se collien vai sheltin pentu?" Johtuu varmaan nimenomaan tuosta kuonon muodosta.

Mûmak siis enimmäkseen nukkui tänään. Nukkui niin sikeästi, ettei herännyt, kun Antti tuli käymään. Kun sitten huomasi, että täällä on vieras ihminen, murisi , sellaista pientä liikuttavaa murinaa. Samaa ääntä se pitää, kun ulkona joku epäilyttävä tai pelottava ihminen tulee vastaan, tai jos joku tai jokin sen yllättää. Varoitusmurinaa.

Yleisesti ottaen Mûmak on aika hiljainen. Joskus komentaa esim. ruokakuppiaan tai vaatii päästä syliin tai sängylle. Hauku ei oikeastaan enää ollenkaan. Olen kyllä hyvinkin tiukkaan sävyyn ilmoittanut, ettei sisällä haukuta. Yksinollessaan ei hauku. Ainakaan en ole siitä yllättynyt.

Portaat menee jo ihan sujuvasti myös alaspäin. Mutta sisäsiisteys ei ole kyllä oikeastaan yhtään edistynyt. Joskus muistaa mennä paperille, mutta suunnilleen yhtä usein lorottaa ihan juuri siihen, missä sattuu olemaan. Kakkaa pelkästään ulos niinä päivinä, kun viitsin viedä sen tarpeeksi usein ulos.

Mutta söpö se on ja koominen. Joka päivä nauran sille ääneen useita kertoja eli ikäni pitenee.