Minkähän takia Mûmakia ei löydy Kennelliiton hakemistosta? Kuvittelin jotenkin, että sieltä ne tiedot vain napsahtaa. No, kirjoitin itse.

Tänä aamuna töihinlähtö taas viivästyi. En vain jaksanut nousta. Nukahdin uudestaan herätyksen sammutettuani. Omituista kapinamielialaa kytee jossain sisälläni. Eilen, kun olisin saanut nukkua, ei nukuttanut. Tänä aamuna sitten toisin päin. Mutta hyvinhän tuonne töihin silti ehdin. Ja töiden jälkeen kuntosalille.

Oli mukavaa, kun aamulla oli valoisaa ja iltalenkilläkin oli valoisaa. Tosin yllättävän kylmää oli koko päivän. Iltalenkillä oltiinkin sitten lähes kaksi tuntia. Käveltiin, kun minulla ei ollut tarpeeksi vaatteita seisoskeluun koirapuistossa. Mutta sai Mûmak vapaana juosta.

Minä tulen! Minä tulen!

Kutsuiko joku minua?

Minä aina päätän, etten tänään laita kuvia, tai ehkä yhden korkeintaan. Ja sitten vain aina käy niin, että syystä tai toisesta niitä kuvia tulee otetuksi ja sittenhän niitä on joku laitettava tännekin.

Maisemia tänään. Toki Mûmak on mukana kuvassa, koska tämähän on Mûmakin blogi.

Tuolla taivaanrannassa on työpaikkani. En ole kovin ihastunut siihen, että se näkyy joka paikkaan. Mutta onhan lyhyt käveltävä työmatka toki etu.

En erityisemmin tykkää kaupungin metsänhoitotoimenpiteistä, mutta onneksi noita kuvuneita käkkyröitä on näillä seuduin ihan mukavasti. Jostain syystä ne miellyttävät silmääni erityisesti.

Meidän hienot kalliorinteet ovat tasaisen lumen peitossa. Ja hyvin hanki kantaa tuollaisen pienen koiran.

Kaupungin yllä on nykyisin niin kaunista rusotusta. Keskustassa oli oikein kevään tuntua, kun siellä kuntosalin takia jouduin käymään. Täällä syvässä idässä on enemmän talvi vielä.

Ja kun kerran näitä kuvia rupesin laittamaan, niin otetaan vielä pari ilman Mûmakia.

Tämä on ihan voin noiden varisten takia. Niitä meillä riittää. Taas tänään kolme isoa leivänkannikkaa Mûmak kaivoi hangesta esille ja söi. En halua pitää koiraa koko ajan kytkettynä, joten on vain toivottava, että sen maha kestään nämä leipäateriat. Niin, ja mitä variksiin tulee. Minä tykkään niistä. Hienoja, älykkäitä lintuja. Antavat väriä kaupunkielämälle.

Tämä on sitten taivaan värien takia. Pilvilinnojen tuijottelu on kivaa. Ja on niiden rakentelukin ihan hyvä harrastus. Tuo sähköjohto keskellä kuvaa vähän riipii, mutta ei löytynyt parempaa paikkaa tämän kuvan ottamiseen. Tässä kohti melkein voisin kallistua kuvankäsittelyyn, mutta yhtenäisyyden vuoksi täällä ei sitä harrasteta.