"Jouluna sikaa mä muista en..." Noin täällä laulettiin, mutta ei se pidä paikkaansa. Kyllä minä Sian muistan ihan hyvin. Sika on minun uusi kamu. Sain sen eilen. Se oli mennyt piiloon johonkin paperipussiin, mutta minä löysin se silti. Nyt on oltu yhdessä koko tämä päivä.

"Pomo" ehdotti, että voisin antaa sille nimeksi Kinkku. Mutta en minä suostunut. Sika on Sika. Minua ei tartte tulla neuvomaan näissä jutuissa.

Esittelin Sialle vähän noita ulkoilumaisemia, kun se joutuu olemaan sisällä koko ajan.

Kerroin, että parempikin olla sisällä, kun ulkona niin kylmä viima, että palelemaan siellä meinaa minuakin ruveta. Ikkunasta on paljon mukavampi tarkkailla tilannetta. Kovin rauhallista tuolla näyttää olevan. Ei ole tonttuja liikkeellä, eikä kyllä ketään muutakaan.

Mutta hei! Tuolla naapurin koira vie isääntäänsä lenkille. Meidän koirien on pakko ulkoiluttaa kotiväkeä oli sää mikä vain. Olen minäkin vienyt "pomon" tänään ihan normaaleille lenkeille. Se kyllä selvästi kaipaakin sitä. On jotenkin kovin nuutuneen oloinen koko ajan. Mutta kyllä se piristyy, kun puskee viimaa vastaan jonkin aikaa.

Väliajat tässä sitten vain lepäillään. "Pomo" neuloo kyllä aika ahkerasti. Sille tuo sukkatehtailu on ilmeisesti jäänyt jotenkin päälle. Minä rentoudun turhia hötkyilemättä.