Käsittämätöntä, miten minä inhoan maanantaiaamuja, työviikon alkua, koko tätä rutiinielämää. Eli siis ylösnousu oli taas aamulla vaikeaa. Mutta kyllä se siitä taas alkoi rullaamaan, kun olin kävellyt töihin. Vedensekaista räntää sateli päivän mittaan harvakseltaan. Iltapuolella vähän enemmän, kun oli sovittu, että mennään Patua moikkaamaan Mellunmäkeen. Tokihan me sinne sateista huolimatta matkattiin. Mûmak sai olla metron lattialla eikä sylissä. Opettelee ison koiran tapoja. Koko ajan olisi halunnut syödä kaikkea, mitä metrovaunun nurkissa oli. En antanut.

Mellunmäessä käytiin ensin lenkillä, jotta nuo ulkoilut tulee hoidetuksi edes jotenkuten.

Sitten mentiin pois vesisateesta Aulikin luo. Siellä Mûmak riehaantui leikkimään täysillä. Olisko se, että on nähnyt Patun jo hyvin nuorena ja todennut, ettei siitä ole vaaraa, vai mikä lie saanut niin täysillä riehumaan.

Piti oikein rauhoitella välillä Mûmakia, jottei Patu joudu liikaa kärsimään.