Oli siellä hanhia ja töyhtöhyyppiä ja kiurujakin, kun aamulla käytiin pitkällä, pitkällä lenkillä Viikin pelloilla. Västäräkit kuitenkin eniten ilahduttivat. Kesää kohti kiidetään.

Kaunis aurinkoinen aamu oli, kun seitsemän maissa vanhoja ratakiskoja myöten kuljettiin. Mûmak oli koko päivän aika villillä tuulella. Kevättä silläkin rinnassa tai ainakin jaloissa. Tykkäsi tietenkin, kun tehtiin pitkiä lenkkejä. Ja varmaan tykkäsi siitäkin, että minä olin kotona.

Hanhia siellä on ruokailemassa. Kailottivat välillä niin äänekkäästi, että Mûmakin piti oikein tarkentaa korviaan. Muistaakohan syksyisiä hanhiparvia. Nyt ei vielä olla niissä määrissä, mutta äkkiä se lukumäärä kasvaa.

Purothan virtasivat vuolaina. Mûmak yritti pyydystää ohi virtaavaa vettä, mutta ei tainnut ihan onnistua. Onneksi tuo Mûmak ei ole sellainen vesikammoinen tapaus kuin minun koirani yleensä ovat olleet. Tänään nimittäin joutui suihkuun. Minähän en mielelläni koiria kastele, mutta nyt oli pakko. Koirapuistossa Noomi hieroi niin perusteellisesti koko Mûmakin kuraan, että pakko oli huuhdella viemäriin ne sotkut. Pelkkä pyyhkiminen ei olisi auttanut. Mutta mukavaahan niillä oli. Lasten vain on saatava liata itsensä. Sille ei voi mitään. Jotenkin Noomi onnistui kaatamaan Mûmakin aina juuri pahimpaan kuralätäkköön. Mûmak kyllä kieriskeli pitkään ja hartaasti lumihangessa, mutta ei se auttanut. Minun suureksi ihmeeksi seisoi suihkussa ihan paikallaan. Ei vastustellut yhtään. Ei nyt suoranaisesti näyttänyt nauttivankaan, mutta antoi huuhdella itsensä ihan kiltisti. En minä mitään pesemään ruvennut vaan huuhtelin vain enimmät hiekat ja mullat pois. Harmi, että kameran akku sanoi itsensä irti juuri vähää ennen Noomin tuloa. Olisi ollut kiva saada kuvia kura-Mûmakista.

Usean tunnin ulkoilun lisäksi katseltiin vähän kevään edistymistä parvekkeelta. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta varjossa oli viileää. Etenkin aamulla tuntui kalsealta varjoisissa notkopaikoissa. Ei se vielä ole ihan kesä västäräkeistä huolimatta.