Aamulla oli pilvistä, päivällä suorastaan helteistä ja aurinkoista, illalla satoi ja vähän jyrähteli. Että tänään on säitä piisannut. Mûmakin kanssa vietettiin nelisen tuntia kasvimaalla. Lähtiessä oli vielä niin paljon pilviä, etten laittanut aurinkorasvaa, enkä muutenkaan suojannut itseäni. Nyt on ihan sellainen olo, että on oleskeltu auringossa. Kaula taisi oikeasti vähän kärähtää. Pistelee siihen tyyliin. Naama on tulipunainen ja hehkuvan kuuma. Lienee uskottava, että tästä lähtien suojautuminen on tärkeintä. Henna oli jopa tänään nähnyt ensimmäiset tervapääskyt, meidän kesän varmat merkit, joten kesää se tietää. Meillä on Henun kanssa kisa, kumpi näkee ne tiedustelija tervapääskyt ensimmäisenä. Henu yleensä voittaa, niin tänäkin vuonna. Yleensähän tervapääskyjen olemassaoloon havahtuu vasta, kun taivas on täynnä niiden liitoa ja kirkaisuja.

Mitähän pojat siinä yksissätuumin mittailee?

Taisi maistua vähän kitkerältä jokin. Mûmak on kuin pikkulapset: Kaikki suuhun ja heti.

Mûmak edelleen auttaa minua palstan kuntoonsaattamisessa.

Valkovuokkoja riittää nyt. Näin ohikulkiessa kukkivia ketunleipiäkin, mutta niitä en sitten jostain syystä kuvannut.

Ehdin vielä iltapuhteella olemaan vähän aikaa Ennin kanssa. Elina, Ennin äiti, kävi juoksemassa. Hän on jaksanut treenata naisten kympille. Minun treenini ovat olemattomia. Mutta yritystä on minullakin.