Aamulla oli taas oikein postikorttimaisemia ulkona, kun lumikerros kuorrutti puiden oksia, risuja, kaikkea. Väkisinkin siinä mieli piristyi. Koirat olivat tietenkin tapansa mukaan yli-innokkaita, hilpeitä, ryntäileviä, pomppivia. Mutta minä en jaksanut polttaa päreitäni. Oli sellainen aamu, että melkoisen tovin makasin taas sängyssä ja mietin, jaksanko lähteä vai olenko sairas. Päätin sitten kuitenkin jaksaa. Ja olinhan minä töissä.

Iltapäivälenkillä koirissa oli edelleen virtaa ja ympäristö kaunis. Jaksoin jopa ottaa muutaman koiramaisemakuvan.

Tuli vielä niin kaunis sinisävy kaikkiin ulkokuviin.

Mûmak halusi vain leikkiä

Mutta Jawasta oli tärkeämpää kaivautua Kiinaan asti. Tai ainakin yrittää.

Joten pitihän Mûmkinkin yrittää jotain. Tosin se lähinnä hankasi poskeaan lumeen ja toivoi kait siten pääsevänsä Kiinaan.

Itseasiassa kumpikaan ei päässyt muualle kuin sisälle takaisin.

Hampaat kyllä taas pestiin, mutta Jawan mielestä Mûmakin suuhygieniassa on puutteita.

Mûmak antautui tämän tiukan kritiikin edessä.