tässä vaiheessa jo ohi

Olisi siis ollut auringonpimennys, mutta minun oli pakko olla juuri silloin sisätiloissa ikkunattomassa huoneessa. Sellaista se on joskus. Otin sitten kuvan, kun pääsin ulos aurinkoon. Ihan vain muistutuksen vuoksi. Samasta syystä käytiin Mûmakin kanssa katsomassa taivasta samalla, kun laitettiin parvekelyhtyihin kynttilät palamaan.

Mûmak oli taas hilpeällä tuulella. Leikki ja peuhasi. Yritin ottaa kuvaa siitä.

Onkohan tuo Mûmakin poseerausoppi mennyt jo liian pitkälle? Pysähtyy näyttämään tylsistyneeltä heti, kun näkee kameran. Se on varmaan se "paikka" mennyt jotenkin selkäytimeen.

Uusi hieno televisio loistavine ääniefekteineen on Mûmakista hyvin epäilyttävä, välillä jopa pelottava. Jospa se osaltaan auttaisi noita äänipelkojakin, kun kuitenkin usein tulee telkkaria katsottua. Nyt Mûmakilla kyllä menee ihan tuijotteluksi. Välillä lähtee kokonaan huoneesta pois johonkin turvallisempaan paikkaan.

Mutta kyllä sitten vastapainoksi välillä nukkuu ihan sujuvasti. Nytkin ilmeisesti jotain hyvää unta näkee, kun jalat kipittää ja häntä heiluu.