Sateinen ja kylmä päivä, mutta luonto kukoistaa. Koiranputket kukkivat pihalla ja myös ne harvat pihlajat, jotka ovat jääneet jäljelle viime kesäisistä maisemanhoidollisista toimenpiteistä.

Sateen takia pysyttelimme taas aika paljon kotosalla. Pieniä lenkkejä toki tehtiin ja välillä osuttiin sateettomaankin aikaan ulos. Mûmak villiintyi tasapuolisesti ulkona ja sisällä. Edelleenkin se nukkuu aika paljon, mutta ei niin paljon kuin alussa. Lisäksi se nukkuu selvästi sellaista 'koiranunta', koska herää aina, kun minä liikahdan. Sille taitaisi olla parempi, jos olisin enemmän poissa. Saisi nukkua pitempiä pätkiä rauhassa. Välillä oikein säälittää, kun joutuu koko ajan nousemaan ja vaihtamaan nukkumapaikkaa. No, yöt saa nukkua vaeltelematta.

Kovin kiltti tuo Mûmak on. Alkaa pikkuhiljaa tajuta, ettei pureminen ole paras tapa osoittaa ihastustaan. Tylsää, kun joutuu koko ajan kieltämään kaikesta, mutta eipä kait sille voi mitään. Yritän kuitenkin välttää turhia kieltämisiä, kun välttämättömiäkin on pilvin pimein.

Ei Mûmak kuitenkaan vielä ole kovin yhteiskuntakelpoinen. Pissaili vauvaperheen upouudelle lattialle solkenaan, kun käytiin syömässä siellä. Minä söin elämäni eka kertaa sushia eli olen taas kokemusta rikkaampi. Tosin tuo puikoilla syöminen ei oikein vielä pelaa täydellisesti.  Mûmak murusteli koirankeksin tasaisesti ympäri huonetta, kun ei löytänyt hyvää paikkaa, mihin sen olisi piilottanut.