Lunta oli satanut yön aikana todella reipas kerros. Valkoisena ja koskemattomana taas oli koko ympäristö. Vetisen lämmin ilma kuitenkin luvassa eli lumiukkoja rakentelemaan vain kaikki. Työpaikan lumiukkovartiosto oli aika kehnossa kunnossa aamulla. Toivottavasti joku kohentaa niitä päivän mittaan, nyt kun siihen taas olisi hyvät edellytykset.

Ilmeisesti bloggaajia on yöllä pilvin pimein, kun vuodatus on niin hidas. En jaksanut kuvien kanssa odottaa, joten jatkan nyt. Eli ensin työpaikan lumivartijat, jotka ovat vähän huonossa hapessa.

Töistä tultua piti vauhdilla mennä lenkille, kun oli pyykitupa varattu. Mutta jotenkin siinä meni taas aikaa, kun Mûmak niin tykkäsi siitä kosteasta puhtaasta lumikerroksesta, joka edelleen oli olemassa. Siihen se kaivautui ja piehtaroi ja heitteli lunta ilmaan. Söi lunta ja pyyhälsi ympäriinsä.

Harmi, kun tuo Mûmak poseeraa aina takapää minuun päin.

Lenkin jälkeen raahasin sitten itseni ja pyykit muutaman talon päähän pyykkituvalle. Olen niin laiska, että kerään aina hirveästi etenkin lakanapyykkiä ennen kuin menen pesemään. Pitäisi keksiä joku kärry, jolla kaiken saisi näppärästi viedyksi. Käsivarret on mustelmilla, kun painavia hankalia kasseja kannan. Ja tietenkäänhän en voi tehdä useampaa reissua vaan kaikki on saatava kerralla.

Pesutuvan koneet ovat tehokkaita ja nopeita. Lisäksi siellä on iso linko ja kuivuri, joten muutamassa tunnissa on homma hoidettu. Ihan pelkästään noiden koneiden tuijotteluun en aikaa käytä vaan otan yleensä jotain lukemista mukaan.

Iltalenkillä oli aika ristiriitainen fiilis. Lunta, jäätä ja liukasta ja samaan aikaan mustarastas luritteli huilullaan hyvinkin keväisesti ja pontevasti. Ensimmäisen kerran tänä vuonna kuulin mustarastaan laulavan ihan kunnolla. Eihän siihen mene pitkään, kun metsä on niin täynnä ääntä, ettei lintuja meinaa erottaa toisistaan. Tiaisethan ovat jo pitkään jaksaneet pitää konserttia käynnissä.

Lohdutukseksi edellisen lenkin kiireestä heittelin Mûmakille lumipalloja. Hyvin se löysi ne vaikka upposivat aika syvälle hankeen. Mutta eihän se tietenkään tuonut niitä minulle takaisin vaan piilotti.  Sitten tuli odottamaan, että heitän uuden. Siellä on nyt monta lumeen haudattua lumipalloa.

Mûmak ei suinkaan kuuntele mustarastasta vaan koiraa. Ja kerrankin naama minuun päin.