Aamulla oli kunnon lumipyry. Mûmak vähän varovasti katseli, että mikäs meno tässä maailmassa oikein on, kun oven ulkopuolella tuuli kieputti villisti lunta. Äkkiä kuitenkin huomasi, että tämähän on kivaa. Minä tein suht lyhyen työpäivän, kun kummasti noita plussia sinne kortille karttuu. Iltapäivä lenkin aikaan olikin jo lämmintä ja vettä viskoi. On sitä lunta vielä, joten jos ei vettä rupea kaatamalla satamaan, saadaan suht valkoinen joulu.
Roosa oli tuossa iltapuhteelle seuranani. Äitinsä meni ratsastamaan. Minullehan nykyisin kelpaa ihan mikä vain syy jäädä pois. Ja olisiko nyt parempaa syytä kuin suoda tunti Roosan äidille.
Kyllä nuo lapset äkkiä aina kehittyvät ihan uudelle asteelle. Roosasta on tullut kovin puhelias ja etenkin on hienoa, että Mûmakin kanssa niin hyvin pärjää. Ihan kamuja ovat.
Ja edelleen yhtäläinen maku noiden telkkariohjelmien suhteen.
Minä suklaakakkua ja pasteijoita väsäsin samaan aikaan, kun kaverukset katselivat telkkari. Huomenna menen sitten Ennille kakku kainalossa. Nyt olen aika väsynyt eli taidan vain kömpiä sänkyyn.
Kommentit