Aamulla lenkit hoidettiin kuten kuuluukin. Itseasiassa tänään on kolmesti kakkis väännetty ulkotiloissa eli minä alan oppia.  Kakkapussien kulutus on rajua, kun kerään kaikki pussiin ja pois. Mûmak tekee tietenkin vielä ihan tuohon piha-alueelle tai kalliolle. Niihin en viitsi pieniäkään kakkoja jättää. Sitten kunhan kasvaa ja oppii metsiin ja läpipääsemättömiin puskiin menemään tarpeilleen, pussien kulutuskin vähenee.

Ennen puolta päivää voitelin itseni aurinkorasvalla, jonka suojakerroin on 30, laitoin ison lierihatun vielä päähän kasvoja ja niskaa suojaamaan ja suunnistin naistenkympille. Hyvin meni. Enimmäkseen juosten, vaikka välillä oli pakko sykettä ja hengitystä tasata kävelemällä.

Kun minä juoksin, Jawa taas hoiteli Mûmakia. Jawan kotiväen mielestä Mûmak on hankala, kun ei ymmärrä tai ainakaan tottele mitään käskyjä. Olivat sitä mieltä, että Mûmak luulee nimensä olevan EI!  Jawalla ei kuitenkaan tuntunut olevan näitä ongelmia, vaan käskyt meni hyvin perille.

Ilta otettiinkin aika rauhallisesti. Minä olin väsynyt ja Mûmak oli myös sitä mieltä, että hän voisi nukkua aika paljon. Käytiin lenkillä ihan vain tuossa pihakallioilla ja tyydyttiin tarkkailemaan tapahtumia.