Niin tuo "pomo" taas ilmoitti, että on väsynyt. Se on nykyisin aina vain väsynyt. Omituista. Sen poikakin sitä ihmetteli 'Sinähän olet vain vajaan kahdeksan tuntia töissä ja muuten et tee mitään. Miten sinä voit olla väsynyt?' Minä olen vahvasti sitä mieltä, että jos "pomo" söisi vähemmän ja liikkuisi enemmän, niin se olisi huomattavasti pirteämpi. Tiedän sen kokemuksesta. "Pomo" ilmoitti, ettei se jaksa liikkua ja että jonkunhan tässäkin taloudessa on syötävä, kun koiralle ei mikään maistu. Minä siihen vastasin, että jonkunhan tässä taloudessa on pidettävä huoli linjoistaan. Jotenkin keskustelu tyrehtyi siihen.

Joten jatketaan jostain muusta. Sen verran vielä kuitenkin ruoasta, että paistijauhelihaa oli taas tilkka tarjolla. Nytkin siihen oli sotkettu koirannappuloita, mutta sen verran kohtuudella, että söin nekin. Ehkä tuo "pomo" joskus oppii jotain ruokailustakin. Mutta tähän blogiin.

Pomo siis ilmoitti, ettei hän nyt jaksa ja että minun blogihan tämä on, joten saan itse hoitaa asiat. Kummasti "pomo" kuitenkin jaksaa tuon kameran kanssa heilua aina. Iski minulle nipun kuvia kouraan ja sanoi, että nämä saa laittaa mukaan. Saa!

Tämä kuva on eilisillalta. Koko ilta hypättiin parvekkeella kuvia ottamassa. Mutta sitten "pomo" taas väsyi  eikä jaksanut laittaa kuvia koneelle, joten lykkäsi ne minun harmikseni. On kuulemma taas poltettu autoja. Tiedämme siis nykyisin, että jos savua näkyy, tuli on autoissa.

Tämäkin on eiliseltä. Kesäpäiväntasauksen kuutamo. No, joo, sanon minä. Ei tuo saanut minua ulvomaan.

Asiaa tältä päivältä.  Näpsä tyttö. Minun ikiä. Koirapuistossa tavattiin. Olivat juuri lähdössä, kun me tultiin, mutta "pomo" sai ylipuhutuksi jäämään hetkeksi. Piste siitä "pomolle".

Kohteliaasti kuten gentlemanni konsanaan lähestyin takapäätä. Se on kuitenkin se ratkaiseva puoli vaikka sivistyneiden tapojen mukaan pitää kuulemma aloittaa nenästä. Ihmisten kotkotuksia, mutta kaupunkikoiran on alistuttava kaikkeen.

Juu-u. Kyllä. Tyttö. Ei hassumpaa. Hyvätapainenkin. Ei rähissyt, vaikka vähän pitempäänkin tein tuttavuutta.

Peuhattiin ja juostiin vaikka aika hiki siinä tuli. Ei kovin lämmin ilma, mutta hiostavan tyyni ja kostea. Yritin vähän näyttää "pomolle" mallia, miten sitä väsymystä saisi torjuttua. Väitti vastaan. Sanoi, ettei ihmisten keskuudessa ole hyväksyttävää juosta tuolla tavalla urosten perässä, ei etenkään vanhemmalla iällä. En minä ymmärrä noita ihmisiä. Minä kyllä juoksen niin pitkään kuin jalat liikkuu. En tosin urosten vaan narttujen perässä.  Perässä!

Tytön piti sitten mennä pakkaamaan. Muuttavat kuulemma parin päivän päästä. Minä vähän nautiskelin olostani ruohikossa. Eilen "pomo" löysi taas punkin tallustamassa turkissani. Eivät tykkää iskeä minuun, kun minulla on se punkkilitku voimassa. Mutta "pomon" mielestä en saa kuljettaa niitä kotiin, jotteivat tarttuisi häneen. Tehköön punkkisyynit itselleen. Minä piehtaroin, kun hyvältä tuntuu.

Tätä kuvaa en ollenkaan ymmärtänyt, mutta "pomo" sanoi, että Ninalle sireenejä. Joten ole hyvä Nina. Sireenejä.

Tämä kuva on ilmeisesti vain osoitus siitä, miten tuon "pomon" jutut paisuu yli äyräittensä. Kun oli otettu sireenikuva, piti ottaa sitten kaikenmaailman muitakin kukkakuvia.

Tänään "pomo" oli ostanut uusia namupaloja. Hyviä!  Niillä oli uusi tarkoituskin. "Pomo" on saanut päähänsä, että minun matontamppaajapirupelko taltutetaan, kun minulle tarjoillaan kaikissa äänekkäissä tilanteissa namupaloja. Käytiin katsomassa ihan varten, kun pojat hyppäsivät muovimäestä. Söin hyvällä ruokahalulla namupaloja, enkä viitsinyt mainita, etten ole enää aikoihin pelännyt hyppyrimäkeä. Kun tiedän, mistä ääni tulee, en tietenkään pelkää. Mutta älkää turhaan tätä mainitko "pomolle". Antaa sen vain syöttää minulle herkkuja.

Iltalenkiltä laitan vielä yhden kuvan osoitukseksi, miten vaikeaa koiran elämä voi joskus olla. Se "pomon" hihnakäyttäytyminen mättää edelleen. Minulla oli kiire, kun kuulin, että alatiellä menee koira. Niin, eikös vain "pomo" laita jarruja päälle ja pysähdy. "älä-vedä-älä-vedä-älä-vedä-älä" Tätä mantraa se jaksaa toistaa ihan loputtomiin. Minun oli yksinkertaisesti pakko nousta takajaloilleni jotta näkisin jotain.

Hyvää yötä. Minä menen nukkumaan. On ollut sen verran rankka päivä. "Pomo" istuu tuolla telkkarin edessä syömässä jäätelöä.