Yllättäin nukuttiinkin yhdeksään.  Sellaista ei minulle usein tapahdu. Valvoin kyllä yöllä jonkin verran, mutta silti. Eikä Mûmakillakaan ollut kiire ulos. Aamulenkki olikin sitten tosi mukava. Ensin villiä peuhausta lumenjämissä ja kurassa yhden samankokoisen pentukaverin kanssa ja sitten vielä vähän rauhallisempaa seurustelua yhden yli 60 kg painavan pennun kanssa. Mûmak ei yhtään arastele isoja koiria vaan suhtautuu niihin ihan samalla tavalla kuin pieniin. Se iso olikin niin ihana.  Minä tykkään kovasti isoista koirista, mutta ihan käytännöllisistä syistä tuollainen pienempi malli sopii minulle paremmin. Punnitsin tuossa Mûmakin ottamalla sen syliin, nousemalla vaa'alle ja punnitsemalla sitten vielä itseni ilman Mûmakia. Eli hyvin, hyvin epäluotettava tulos. Yllätyksekseni jäi alla 10 kg. Mûmak tuntuu tosi painavalta sylissä, mutta ehkä se ei sittenkään hirveästi paina.

Leikkiä Mûmak aina aamuisin haluaa. Heitä pehmolelua, heitä, heitä, heitä nyt.

Minun päiväni meni tänään enimmäkseen Ennin kanssa. Mûmak oli tosi hienosti ollut yksin koko ajan, vaikka kotiintuloni viivästyi. Ennin kanssa oli rattoisaa. Enimmäkseen oli taas tosi hyväntuulinen. Oli juuri tänään oppinut konttaamaan ja edistyi huimaa vauhtia päivän aikana. Treenasikin kyllä ahkerasti.

Ja parasta siinä konttaamisessa oli tietenkin se, että pystyi pääsemään juuri sinne, minne mieli teki. Vähemmästäkin sitä pieni ihminen ilahtuu.

Oli myös huvittavaa, kun Enni selvästi tiesi monia paikkoja, joihin ei ehkä olisikaan hyvä mennä. Ne tietenkin vetosivat eniten.