Päivälenkilläkin vähän paistoi. Sen verran, että sinistä taivasta näkyy. Mutta ei se haitannut lumessa peuhaamista.

Välillä lenkkeily oli hyvinkin vakavaa puuhaa, kun Mûmakin piti tarkistaa, onko variksilta tippunut leipäpaloja johonkin hankeen.

 Kyllä niitä oli.

Ja sitten taas vähän juostiin.

Kotonakin oli jotain huomauttamista. Kwaijoen sillan lisäksi Mûmakille oli maistunut Kaupunki nimeltä Peyton Place. Molemmat kirjat ovat urheasti kulkeneet mukanani yli kolmekymmentä vuotta. Kaikkien muuttojen läpi ovat selvinneet ja nyt Mûmak laittoi ne hetkessä pirstaleiksi.

Näyttääkö teistäkin siltä, että tuo koira näyttää minulle kieltä?

Minä laitoin vastaiskuksi mustapippurirouhetta hyllyille.

Sehän on oikeastaan aika koristeellista vai kuinka.