Pitkän päivän vietin töissä, mutta ei ne kasat siitä paljon vähentyneet. Ei olisi sopinut viimeiselle viikolle sairastaminen. Mutta toisaalta. Ei ne pinot sieltä mihinkään katoa loman aikana. Kyllä ne odottavat minua. Ja onhan tuossa vielä kokonainen päivä edessä tehdä ihmeitä.

Mûmak oli pirteämpi. Lienee saanut levätyksi patuilun viemät voimat takaisin. Vai olisko ajoittaiset ilmaa viilentävät tuulenpuuskat tehneet hyvää. Oli taas vetänyt vessapaperirullan tyhjäksi ja jollain konstilla saanut purulelukseen keskellä keittiön pöytää olleen Thomaksen kamman. Mûmakilta puuttuu täysin käsitys siitä, ettei tavaroita saisi tuhota. Minä en jaksa tehdä siitä kynnyskysymystä vaan pidän ympäristön puhtaana kaikesta irtaimesta. Joskus sitten jätän jotain turhan hyvin tavoitettavaksi.

Tuolla lunnikoirasivuilla keskustellaan näköjään mm. sisäsiisteydestä. Sen olen kyllä tehnyt kynnyskysymykseksi. Ei aikuinen koira voi sisälle ruikkia. Eikähän se sitä teekään. Sille vain täytyy näköjään erikseen sitten jokainen sisätila selittää, että se ymmärtää ne sisätiloiksi. Voisi epäillä, että sillä on hyvin, hyvin hidas järjenjuoksu. Mutta ei. Se on niin nokkela, että voi tehdä kaikenlaista ja antaa ymmärtää, ettei vain tiennyt. Mutta tällaistahan tämä on. Otat söpön koiranpennun ja saat, mitä saat. Ansiosi mukaan saat. Ja tiesinhän minä ottaessani, että lunnikoirat ovat koiria, jotka kulkevat omia teitään. Sellaisiin miehiinkin olen aina ollut heikkona. Ja kun itsekin tykkään vaellella enemmän oman pääni kuin muiden ohjeiden mukaan, niin mitäs tässä valittamaan. Kaikki vain vaeltelemme ja kohtaamme, jos kohtaamme. On minulla ollut sellaisiakin koiria, joille voi jättää vaikka avoimen makkarapaketin pöydän reunalle, eivätkä ne ikinä olisi siihen koskeneet. Mûmak avaisi jääkaapinkin, jos vain keksisi, miten se onnistuu. Toivottavasti laiskistuu ennen kuin keksii. Koska siis kyllähän se jonain päivänä senkin oppii.

Yksi lunnikoirien hyviä puolia on kyllä väsymätön leikkisyys. Jopa tällainen eläkettäodotteleva mummo tulee hilpeälle tuulelle, kun katselee, miten toinen ottaa ilon irti ihan vain olemisesta. Ei kaipaa sen kummemmin aktivointia tai virikkeitä. Riittää, kun vien sen kallioille, nurmikoille, metsiin.

Ja toinen hyvä puoli on tyytyväisyys ja nautiskelu. Kellistelee kuin kissa ja varmaan kehrääkin omaa hyvää oloaan. Rentoutuu ja vilkaisee joskus vähän ylimielisesti, että "Mitä sinä turhaan touhotat. Kaikki järjestyy. Ota rennosti."

No, jokos tuota ylistystä on niin paljon, että kaikki tietävät, että tämä rasittava ja hankala koiratyyppi sopii minulle.

Ostin tänään uuden lattialastan kylppäriin. Mûmak söi edellisen pois. Se olikin jo vanha ja varmaan täynnä kaikkia taudinaiheuttajia, joten hyvä, kun tuli uusituksi. Kiitokseksi annoin pakkauksen Mûmakille, joka sitten teki siitä selvää. Ja lepäsi päälle.

Iltalenkillä tavattii tuttu tyttökaksikko.

Basenjineitonen olisi ollut kovastikin Mûmakista innostunut.

Mûmak kuitenkin kuiski mieluummin vanhemman rouvan korvaan.

Mûmak tekeen nämä valinnat peräpään hajujen perusteella, joten basenji lienee ihan liian nuori vaikka onkin suunnilleen Mûmakin ikäinen. Mûmak arvostaa vanhempia naisia.

Taiva on pilvessä. Minulla on hiki tässä koneen ääressä. Mûmak nukkuua. Minunkin pitäisi, mutta nyt ei taas huvita. Aamulla on sitten toinen ääni kellossa.