Aamuherääminen sujui hyvin, joten oltiin ajoissa lenkillä. Auringonnousu oli taas niin kaunis, että pakko oli kuvia ottaa.
Ensimmäiset heti kotitalon nurkilta.
Ja seuraavat meidän perusmäeltä.
Mutta vähän, kun käänsi päätä, niin selän takana olikin vielä ihan tumma taivas.
Kun vähän viivyttelin lähdön kanssa lenkin jälkeen, alkoi Mûmak hissukseen valitella. Pyöri eteisessä sen näköisenä, että ulos olisi päästävä ja heti. No, pitihän minun se viedä. Pelkäsin, että sillä on taas maha sekaisin. Mutta ei sillä ollut sekaisin muu kuin pää. Nartut varmaan taas. Tehtiin sitten kuitenkin toinen lenkki, jonka jälkeen selviydyin nopsasti ulos ja työmatkalle, ettei nyt vain tule uudestaan jotain lenkkiajatuksia Mûmakin päähän. Tämän ylimääräisen kiekuran takia en sitten kuitenkaan ollut kovin aikaisin töissä. Etenkin, kun siinä työmatkallakin kului aikaa pällistelyyn ja kuvailuun. Pellot olivat jäässä ja taivaanrannalta vyöryi katkeamaton hanhien jono yhteen kohtaan pellolla.
Kaakatus oli melkoinen. Ilma oikein väreili lähdön tunnelmasta.
Mutta jos näin lämpimiä, aurinkoisia päiviä on jatkossakin, tuskin hanhet ihan just lähtevät. Päivä on nimittäin ollut todella kaunis, aurinkoinen ja lämmin.
Ja työpaikalla oli taas omituista väkeä.
Mistä näitä alkueläimiä oikein tulee?
Pitkän työpäivän lopuksi muutaman opiskelija yllätti osaamisellaan. Siitä jäi hyvä fiilis koko päivään.
Kommentit