Mûmak raotti silmiään, kun ennen neljää heräsin lukemaan. Pari tuntia yritin kuvitella nukahtavani kohta, mutta sitten luovutin ja nousin ylös aamukahville. Mûmak otti mukavamman asennon ja jatkoi vielä monta tuntia nukkumista.

Aamulenkillä sitten törmättiin vastakuolleeseen ihan ehjään maamyyrään. Mûmakin mielestä tooosi jännä.

Väsymyksen lisäksi minulla oli koko päivän päänsärkyä ja huono olo, joten kovin kummoista ei tehty. Kokkailin ja kävin kaupassa ja roikuin netissä, mutta niistä ei Mûmakille ollut paljon iloa, joten päätin lähteä kasvimaalle keräilemään viimeiset viinimarjat.

Olihan niitä toki syöty jonkin verran ja maahankin oli tippunut, mutta löytyi sieltä alaoksilta vielä sentään jotain kerättävääkin.

Mûmak loikoili varjossa sen jälkeen, kun oli kerran pujottautunut valjaistaan irti. Hämmästyin, kun näin sen ihan toisella puolen palstaa yks kaks. Kerroin, ettei tuollainen käytös ole sopivaa. Vähän pelottavaa, kun olin juuri jättänyt sen kaupan eteen odottamaan, kun kävin maidon ostamassa. Taitaisi aika helposti päästä noista valjaista eroon, jos hätääntyisi. Lisäksi flexin narun on taas jossain välissä nakertanut melkein poikki. Eli talutushihna ostoksille pitää mennä.

Illalla käytiin ratsastamassa. Oli tosi hyvä tunti, vaativa ja rankka. Meillä oli molemmilla suokit, minulla Eino ja Henulla Huriveri ja mennään sitten näillä uljailla ratsuilla joku kerta putkeen. Mutta on se vain kivaa tuo hummailu.

Mûmak kokeili olisiko raipasta apua kettutytön kanssa. Yritys oli kova, mutta taisi tulokset jäädä vähän heikoiksi.

Ja pitkästä aikaa auringonlaskun värejä illalla. Muistaakseni alkukesästä hehkutin ihania valoisia öitä. Nyt on mukavaa, kun ilta pimenee. Väliäkö sen mitä tapahtuu, kunhan vain on muutosta ilmassa.