Mutta sitä ennen kuitenkin koiralenkki. Nukuin vähän pitempään eli yli kuuteen, kun on ollut niin rasittavaa viime aikoina. Mûmak nukkui yön tiukasti kiinni minun kyljessä. Olisinko taas painajaisia nähnyt. En muista, mutta silloin Mûmak yleensä vahtii untani ihan liki.

Aamulenkille lähdettiin kotikallioiden yli

ja sieltä palattiin auringonousua vastaan.

Töihin kävelin, mikä oli hyvä idea, sillä naurulokit olivat saapuneet sankoin joukoin pesimään Suomeen.

van Gogh on aina ollut lempitaiteilijani.

Töiden jälkeen menin ratsastamaan, mutta siellä hypättiin. Joten ihan vain hengailin tallilla. Onneksi pääsin sinne ja takaisin Henu kyydissä. Ei tarvinnut busseilla rahtautua. Minähän sen siis enää harrasta tätä hevosestehyppelyä ollenkaan.