Onnistuuhan se, kun on hyvä taustatiimi.

Mutta aloitetaan kuitenkin varhaisesta ja vähän pimeästä aamusta.

Olis nukuttanut, mutta ylös oli noustava meidän molempien. Mûmak jäi kyllä ensin ihan sikeitä vain vetelemään. Mutta kömpi se sitten ylös, kun komennettiin. Ja kuten arvata voi, lenkki hoidettiin tuossa ihan lähikallioilla. Minä sitten töihin ja Mûmak takaisin nukkumaan.

Enni tuli iltapäivällä isänsä kanssa käymään yliopistolla. Enni jäi minun seuraksi ja isänsä siirtyi gradunohjaajansa luo. Meillä oli Ennin kanssa ihan rattoisaa siinä odotellessa.

Naisellisia juttuja harrastettiin.  Enni tykkää kovasti minun koruistani. Niissä riittää puhetta pitemmäksikin aikaan. Mutta sieltä se isä sitten kömpi paikalle ja lähdettiin ihan porukalla viemään Mûmakia ulos.

Mini oli myös mukana ja sehän teki Mûmakista ihan villin. Mutta kyllä se Enni oli, joka määräsi suunnan ja tahdin.

Mûmak yritti välillä leikkiä lunnikoiraa ja niskoitella, mutta Enni pani asiat järjestykseen. Lunnikoira tai ei, sitä tehdään niinkuin käsketään.

Enni vei sitten perheensä kotiin, jottei äidin tarvitse koko aikaa olla yksin.

Me Mûmakin kanssa mentiin parin tunnin lenkille ja sen jälkeen vain kulutettiin aikaa. Saatan tänäänkin valvoa vähän pitempään. Ei nukuta.