Heräsin aamulla kuuden maissa todetakseni, että ei ainakaan parempaan suuntaan ole käsi menossa. Täytyy yrittää huomenna käydä tohtorilta tehokkaampia troppeja. Nämä perussärkylääkkeet eivä tunnu tehoavan. Mûmakilla sen sijaan näytti asiat olevan hyvin.
Mitän nyt ärsytti se, että salamavalojen loiste häiritsi unia.
Join aamukahvit rauhassa, joten kun lenkille mentiin, aurinko oli jo nousemassa.
Ja kun jossain vaiheessa päästiin päivälenkille, olikin jo ihan oikeasti aurinkoista.
Joten siinähän oli pakko ottaa sitten ihan lumipesut
ja molemmille poskille tietenkin.
Sitten virkistynein mielin katse eteenpäin.
Mihinkäs mentäis?
No, mentiin koirapuistoon. Eiliset setteritytöt oli siellä ja yksi tuttu buldoggipoika ja sitten vielä yksi näpsäkänkokoinen tyttö, joka tosin aika tiukasti ilmoitti, että häntä ei sitten paljon nuuskita.
Mutta kivaahan siellä puistossa oli.
Ei tässä mitään ajatuksia kuitenkaan mistään ole, joten laitetaan loppuun ihan vain nuo päivän taivaankatselukuvat.
aamupäivällä
ja iltapäivällä
ja ihan illallakin
auringon laskettua.
Kommentit