Hässäkkäpäivä. Jalkakin rupesi kenkkuilemaan uudestaan, joten paketoin sen. Helpottaa se tuo paketointi. Itiksessä taas kävin aamusta vähän kaikenlaista ostelemassa. Sitten hiukan siivoilin sekä asuntoa että itseäni, kokkasin ja tietenkin käytin koiraa muutaman kerran ulkona. Enni lähtee perheineen viikoksi Madeiralle, joten kaikki kokoontuivat vanhoja matkakuvia katsomaan. Enni liikkui reippaasti pidellen sohvasta ja pöydästä ja kaikesta sopivalla korkeudella olevasta.

Koirat olivat Ennistä ihan huippujuttu. Ja Enni myös koirien mielestä.

Enni olisi halunnut samat puruluut ja lelut kuin koiratkin. Oli nyrkkiä työntämässä koirien suuhun ja vetämässä luuta pois sieltä. Eihän koirat tietenkään tahallaan mitään pahaa olisi tehneet, mutta Mûmak on vielä niin hömelö, ettei siitä tiedä. Nuoleskelemaan molemmat koirat pyrkivät Ennin nyrkkejä, suuta ja etenkin korvia. Mutta turhapa koiria oli komentaa pois, kun Enni konttasi heti perässä. Mutta kun Enni oli jonkun sylissä, huvittelivat koirat keskenään.

Mûmak se innokkaampi oli Jawan kimppuun käymään. Ja Jawa kun on niin kiltti, leikki mukana.

On se hienoa, että ovat niin hyviä kavereita. Pitääkin pitää huoli, että tavataan tässä talvella suht usein. Alkaa olla ne ajat, kun Mûmak rupeaa aikuistumaan. Täytyy antaa poikien leikkiä mahdollisimman usein, ettei pääse mitään äijien keskinäisiä kinoja syntymään. Tuskinpa näin kävisi muutenkaan, mutta varmuus on parasta. Jawahan ei aloita uhittelua, ellei toinen sitä tee. Eikä Mûmak kyllä ole osoittanut kertaakaan mitään uhoamishaluja.

Jawan emäntäkin piti välillä Mûmakista hellää huolta.

Pieni asunto, viisi ihmistä, joista vielä yksi pieni ja varottava, ja kaksi koiraa, piti huolen, että tunnelma pysyi lämpimänä. Välillä oli vaikea tietää, ketä pitäisi pitää silmällä.

Sain tänään tosi hienon tietokonepöydänkin. Pitää joskus napata siitäkin kuva. Nyt en jaksa. Olen ihan poikki ja uupunut ja valmis kohta nukkumaan. Taitaa kyllä Mûmak olla väsyneempi. On kohta tunnin jo nukkunut sikeästi.