Mûmak on niin herttainen ollakseen lunni. Tai sitten minun edellinen oli tosi omapäinen. Mûmakille voisi varmaan opettaa ihan, mitä vain, jos joku viitsis. Toisaalta, kyllä se edellinenkin oppi kaiken hyvin nopeasti. Ei vain tehnyt paljon mitään käskystä. Vaikka joissakin asioissa oli loistava. Sillä ei mm. ollut lupa vetää itseään irti kaulapannasta. Kaulapanta oli aina hyvin löysällä, joten kun koira kiskoi hihnassa ollessaan, se joutui pitämään päätään hassusti vinossa, ettei kaulapanta olisi luiskahtanut irti. Jos kuitenkin näin pääsi käymään, se tuli heti hirveän nolona minun luo ja odotti, että laitan pannan takaisin ennenkuin alkoi vetää uudestaan. Nauru

No, Mûmak osaa sellaiset perusjutut, että ruokaan ei kosketa ennenkuin on lupa annettu. Istuu käskystä vähän nihkeästi noille nappuloille, mutta hyvin sujuvasti jogurttiherkulle. Jogurttiherkun saadakseen joutuu myös menemään maahan. Silloin, kun sitä harjoiteltiin, meni yleensä kyljelleen. Nyt osaa ihan sellaisen perus maahanasennon. Sen lisäksi tulee tietenkin kutsuttaessa luokse. Ymmärtää sanan vapaa eli silloin saa juosta ilman narua. Tuntee komennon naru eli silloin tullaan luokse ja odotetaan, että on taas kytketään hihnaan. Osaa erinomaisesti käskyn panta eli istuutuu ja odottaa, että saan pannan kiinni. Mikäänhän ei toimi, jos se on pentufiiliksissä ja haluaa vain leikkiä, mutta noin yleisesti ottaen nämä toimii. Ja jos suutun, pentufiilis katoaa ja sitten kaikki toimii.

Kun nyt meillä taitaa olla vielä joku näyttely edessä, pitänee opettaa komennot seiso ja seuraa. Saatan opettaa myös takajaloilla kävelyn ja vilkuttamisen, kun ne menee ihan luonnostaan. En kyllä ole kovin innokas mitään temppuja opettamaan tai ylipäätänsä opettamaan mitään turhaa. Olen ihan liian laiska ja mukavuudenhaluinen temppuihin.

Nyt treenataan taas autoja. Ensi opeteltiin pitkään, että autot eivät ole pelottavia. Nyt pitäisi opetella, ettei niiden kanssa kuitenkaan kannata leikkiä takaa-ajo leikkejä, että oikeastaan niihin ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Moottoripyörien suhteen saatan vähän lepsuta, koska minusta on niin ihanaa, kun Mûmak rakastaa motskareita. Silmänisku

Tällä hetkellä treenataan myös sitä, ettei kaikkia ohikulkevia ihmisiä ole suotavaa moikata. Tämäkin on sellainen, että ensin käytin hirveästi aikaa ja tarmoa totuttaakseni Mûmakin kaikkiin vieraisiin ihmisiin. Ensin minä siis opetan sen lähestymään kaikkea ja sitten opetan, että älä nyt lähesty kuitenkaan. Kieli ulkona

Suojatiet ja teiden ylitys olisi kait myös syytä opettaa eli seis odota mennään. Minä vain olen tosi huono äkseeraamaan koiria. Joitakin asioita vaadin ehdottomasti, mutta muu on yleensä ihan sama.

Noista ehdottomista me nykyisin keskustellaan ilmoitusvelvollisuudesta. Ulkona Mûmak ei hauku tai rähjää ainakaan toistaiseksi. Sisälläkin on hiljainen silloin, kun olen poissa. Tai näin naapurit väittää. Minähän en siitä mitään tiedä. Mûmak oppi hyvin nuorena, että jos metelöi, minä en tule kotiin ollenkaan. Silmänisku Mutta nykyisin, kun olen kotona, Mûmak pyrkii välillä ilmoittamaan haukkumalla tai ylipäätänsä ääntelemällä, että käytävässä on joku. Ja minä hyvin tiukoin ottein selitän, että kuulen vielä itsekin, eikä näihin kannata ottaa mitään kantaa. Muillakin on lupa liikkua siellä porraskäytävässä. Ongelmahan on se, että ollaan täällä ylimmässä kerroksessa, jossa harvoin ketään liikkuu, saati, että joku puhuisi oven takana. Perusjuttuja ei tietenkään hauku, kuten postinkantajia tai naapureita. Mutta jotkut yllärit esim. vinttikomeroilla kävijät tai muuten vain äänekkäät tuppaavat pakottamaan Mûmakin ilmoittamaan ihan ääneen, että jotain tapahtuu. Kerran ehtii joskus haukahtaa, mutta hiljenee heti, kun minä raivostun.

Raivostuminen kuulostaa kyllä pahalta. En minä tarkoituksella raivostu tai edes tarkoituksettomasti. Minulla on vain hyvin selkeä käsitys siitä, että tässä laumassa minä olen pomo ja määrään. Muut tottelee, eikä kysele. Turha sitä on koiralle yrittää selittää, miksi näin teen tai muuta vastaavaa. Ei koira sellaista ymmärrä. Sen se ymmärtää, että joku on pomo ja pomo määrää. Ei siinä kysellä, miksi, vaan totellaan. Tämän hyvin suoraviivaisen ja monien mielestä ankaran kasvatuksen vuoksi, en jaksa tuhlata ruutia temppuihin. Jotenkin ajattelen, että temppujen opetteluun pitää olla herkkupaloja sun muuta palkintoa. Perustottelevaisuudessa ei lahjota, vaan totellaan mukisematta. Palkinnoksi riittää, että pomo on tyytyväinen. Ugh, suuri intiaanipäällikkö on puhunut.Kieli ulkona

1258141113_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mûmak tuossa iskee silmää, että noinhan se vauhkoaa, mutta ei siitä tarvitse välittää. Voihan se jollain tasolla olla oikeassakin. Lapset ainakin väittävät, että minun koirani ovat pilalle hemmoteltuja, täysin tottelemattomia ja omapäisiä. Kaitpa he tietävät, mistä puhuvat. Samalla tavalla minä heitäkin kasvatin. Nauru