Aamulla törmäsin kummalliseen ilmiöön.

Mukavia mielikuvia siitä syntyi. Piehtaroimaan mokoma pani. "Pomo" sanoi, että se nyt on sitä lunta. Tosi vähän sitä oli, mutta tulee kuulemma myöhemmin melko varmasti lisää. Odotellaan.

"Pomo" taas päivällä tuli lenkittämään minua. Perinteisesti se ei tiedä hyvää. Mutta onhan se kiva lenkille päästä. Nähtiin yksi vanha tuttukin. Tuttu on ja vanhakin on. Nortin aikaankin oli kuulemma jo vanha.

Se oikein innostui leikkimään. Minä olen aika hyvä näissä sosiaalisissa koirasuhteissa.  Oikeastaan ainoat ongelmat on tuon "pomon" kanssa ja sehän ei oikeastaan ole koira. Just äsken rupesi raivoamaan, kun ihan vahingossa otin jonkin väärän putkilon sen treenikassista, joku pesuaine tai jotain. Minähän vain etsin luuta, joka sattumalta putosi sinne kassiin.  Ihme keuhkoaja tuo "pomo". Eilen hyppi melkein tasajalkaa, kun ihan vähän vain olin pureskellut yhtä dvd:tä. Pitihän minun tarkistaa, onko se sopiva "pomon" katsottavaksi.  Minä teen kaikkeni ja tässäkö on palkka.  Kysyn vain.

Tänään "pomo" kyllä lupasi, että iltatyöt on tältä erää ohi ja että hän rupeaa tekemään pitempiä lenkkejä. Huomenna kuulemma. Niinpä niin.  Arvatkaa, miten monta kertaa tuo "huomenna" on kuultu.

Mutta tänään oli välillä ihan hyvä ilma vaikka lenkit jäi lyhyiksi.