Kiva tuntea kuuluvansa joukkoon.  Jotta edes suunnilleen pysyisin hereillä tai ainakin näyttäisin siltä, että valvon, päätin kokeilla ulkoilman vaikutusta ja kävelin töihin. Mukavaa oli. Hanhia taivaalla.

Tuolla niitä taivaanrannassa näkyy. Ei näy vai. No, entäs nyt?

Perinteiseen tapaan lörpöttelevät koko ajan lentäessään. Miettivät varmaan sopivia reittejä. Ja tämän kesän poikaset tietenkin ovat kärsimättömiä ja hokevat "Mennään jo. Mennään jo. Lennetään jo etelään. Matkustetaan." Ja vanhemmat ja kokeneemmat eivät korvaansa lotkauta vaan keskittyvät laiduntamaan ja keräämään voimia.

Tärkeää on tietenkin myös koota kyllin iso lauma, jotta vastuu jakautuu useammalle yksilölle. Jos teillä on mahdollisuutta, katsokaa elokuva "Siivekäs muutto". Se on vaikuttava.

http://www.filmgoer.fi/new/dvd-blu-ray/siivekaes-muutto

Mutta siis minä olin töissä tämän päivän ihan kuten monena muunakin päivänä. Ja kuten muinakin päivinä, eipä siitä sen enempää. Töiden jälkeen kävin kuntosalilla laiskasti jotain tekemässä. Ja Mûmak odotteli kotona kiltisti sotkematta sen kummemmin. Iltalenkillä otin muutamia kuvia, kun aurinko niin kauniisti valaisi puiden latvoja.

Kotona sitten oli se perinteinen taivaantuijottelu vuorossa.

Vaaleanpunaisesta hehkuvaan oranssiin vaihtui värit.

Ja mitä alemmas aurinko laski, sen vaikuttavammiksi värit muuttuivat.

Mûmak oli kyllä enemmän kiinnostunut äänekkäästä mekkalasta, joka kaikui kaikkialla. Oli kuin joku olisi pimeässä ruvennut rakentamaan isoa taloa.

Nyt on jo pimeää kaikkialla. Mûmak nukkuu tyytyväisenä, kun vihdoinkin on valot sammutettu muista huoneista eli nukkumaanmeno on edessä. Otan kirjan ja menen Mûmakin seuraksi.